Pelon piiri – turvan taikapiiri. Valkoinen lippu – antautumisen merkki. Ryömin ulos onkalosta, syvästä suosta – suojastani viholliseni, voittajani eteen.
Kirkkaus vavahduttaa, lintujen laulu, kuin tuskan parahdus, luonto, kuin sokaiseva värien kirjo.
Pettymyksen tuska – raaempi kuin ensimmäinen isku.
Kävelen keväistä metsätietä, tuoksuja haistellen, tuuli poskia hivellen ja aurinko iholla. Sairaslomaa takana yli kuukausi, muita vapaita pidettynä toinen mokoma. Elämän keveys kupli sisälläni, hymy pyrkii huulille vaikka miten yritin suutani mutristella. Levollisuus valui minuun.
Kuulostelin itseäni, sisälläni olevaa rauhaa, ympärilläni olevaa tasapainoa. Onnellisena ajattelin: ”Tässä kulkee nainen – vapaa nainen. Nainen, jolla paljon on mahdollista.”