Perhe- ja lähisuhdeväkivalta tarkoittaa sitä, että joku perheenjäsen (isä, äiti, sisko, veli) tai joku muu läheinen ihminen (esim. serkku, isovanhempi) käyttää väkivaltaa toista perheenjäsentä tai läheistä kohtaan. Väkivallan kohteeksi voi joutua kuka tahansa, mutta esimerkiksi perhe-ja lähisuhdeväkivalta, seksuaaliväkivalta ja verkossa tapahtuva häirintä ja väkivalta ovat ilmiöinä sukupuolittuneita ja usein naisiin kohdistuvaa.
Usein väkivaltana pidetään vain fyysistä väkivaltaa, kuten esimerkiksi lyömistä, potkimista tai tukistamista. Väkivalta voi kuitenkin olla muutakin kuin fyysisiä jälkiä jättävä teko. Kaikki, mikä on tahallaan tehty toisen pelottelemiseksi, satuttamiseksi tai mielen pahoittamiseksi, on väkivaltaa. Väkivaltaa on myös toisen uhkaileminen ja rajoittaminen. Väkivaltaa voi kokea myös seurustelusuhteessa, jolloin tekijänä on seurustelukumppani, tai koulussa, jolloin tekijänä voi olla koulukaveri.
Väkivalta voikin olla monimuotoista ja monenlaista.
Vanhempien, opettajien tai muiden kasvattajien tavallinen toiminta ei ole väkivaltaa. Esimerkiksi komentaminen läksyjä tekemään tai pieni viikkorahamäärä ei tarkoita, että sinua kohtaan oltaisiin väkivaltaisia. Väkivaltaan liittyy turvattomuutta ja pelkoa.
Väkivallan eri muotoja on määritelty seuraavasti.
Voit kohdata väkivaltaa kotonasi, koulussa, vapaa-ajallasi, mediassa ja netissä. Osalle nuorista väkivallan kohtaaminen on arkea. Sinun on mahdotonta voida hyvin, harrastaa, nukkua tai keskittyä kouluun, jos elämässäsi on turvattomuutta.
Tärkeää on tunnistaa väkivalta ja uskaltaa hakea apua.
Fyysinen väkivalta on lyömistä, potkimista, repimistä, tönimistä, tukistamista, kuristamista jne. Fyysinen väkivalta on harvoin niin spontaania tai hallitsematonta kuin luullaan. On tärkeää muistaa, että pahoinpitely on väkivaltaa, vaikka se ei jättäisi näkyviä jälkiä.
Henkisen väkivallan tunnistaminen on usein haastavaa. Se satuttaa sisältäpäin ja lisää pelon tunnetta. Kaikenlainen vähättely, pelottelu, häirintä, syyttely, uhkailu, painostaminen, pilkkaaminen ja nöyryyttäminen ovat henkistä väkivaltaa. Myös se, että kumppanisi uhkailee tekevänsä jotain itselleen tai sinulle, on väkivaltaa.
Vainolla tarkoitetaan esimerkiksi toistuvaa, ei-toivottua, häiritsevää seuraamista tai yhteydenottoja, jotka voivat aiheuttaa pelkoa. Vainoamista voi olla tilanteet, jossa aiheutetaan pelkoa tai ahdistusta toistuvasti ja tahallisesti uhkaamalla, seuraamalla, tarkkailemalla tai muulla näihin rinnastettavalla toiminnalla. Se voi sisältää uhkaavia ja/tai väkivaltaisia tekoja, jotka täyttävät rikoksen tunnusmerkit. Vaino voi kohdistua myös vainotun läheisiin. Parisuhteen aikana koettu väkivalta lisää vainon riskiä. Vanhempien eron jälkeinen vaino voi koskettaa myös nuorta. Myös teknologian avulla seuraaminen tai tarkkailu, salakuvaaminen tai kuuntelu ovat vainoamista.
Seksuaaliväkivalta tarkoittaa ei-haluttua, pakottavaa seksuaalista käyttäytymistä. Seksuaaliväkivaltaa on esimerkiksi ahdistelu, lähentely, ei-toivottu koskettelu, seksuaalisille materiaaleille tai välineille altistaminen ilman suostumusta, pakottaminen epämiellyttäviin seksuaalisiin tekoihin, pakottaminen seksiin ja raiskaus. Seksuaaliväkivallasta on vastuussa vain sen tekijä. Tärkeää on muistaa, että sinulla on oikeus sanoa Ei missä vaiheessa tahansa. Seksiin tai seksuaalisiin tekoihin painostaminen ja pakottaminen on aina väärin. Suomi on myös sitoutunut kansainvälisen sopimuksen (ns. Lanzaroten sopimus) mukaisesti siihen, että lapsia tulee suojella heihin kohdistuvaa seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan, sekä suojella ja auttaa lapsia, jotka ovat joutuneet seksuaalisen riiston ja hyväksikäytön uhreiksi.
Lue lisää mitä tarkoittaa seksuaaliväkivalta netissä ja miten voit pysyä turvassa netissä.
Kasvatuksellinen väkivalta, tai kuritusväkivalta on fyysistä tai henkistä väkivaltaa, jossa vanhempi, muu aikuinen tai esimerkiksi isompi sisarus pyrkii aiheuttamaan lapselle fyysistä tai henkistä kipua rangaistakseen tai säädelläkseen hänen käyttäytymistään. Tämä tarkoittaa esimerkiksi lapsen tukistamista, läimäytystä, pilkkaamista tai tahallista huomiotta jättämistä. Suomessa lasten fyysinen ja alistava kurittaminen kiellettiin laissa lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta (361/1983). Lainsäädäntöön on myös kirjattu, että lasta tulee kasvattaa siten, että hän saa osakseen ymmärtämystä, turvaa ja hellyyttä. Tutkimusnäyttö myös osoittaa, että henkinen väkivalta ja laiminlyönti on lapsen kasvulle ja kehitykselle yhtä haitallista kuin ruumiillinen kurittaminen.
Laiminlyönti tarkoittaa sitä, että kotona lapsen fyysiset ja psyykkiset tarpeet jätetään huomioimatta, eikä esimerkiksi lapsen hoidosta, huolenpidosta, ravinnosta, vaatetuksesta tai terveydestä huolehdita.
Sosiaalinen väkivalta Esimerkiksi kavereista tai muista tärkeistä läheisistä eristäminen sekä lapselle/nuorelle sopimattomalle ja turvattomalle seuralle altistaminen.
Taloudellinen väkivaltaa on itsenäisen rahankäytön estäminen, taloudelliseen päätöksentekoon osallistumisen estäminen tai pakottaminen omien rahojen antamiseen toisen käyttöön tai taloudellisella väkivallalla uhkailu tai kiristäminen.
Uskontoon liittyvä väkivalta, joka on toisen ihmisen uskonnollisuuden sekä uskonnollisten tarpeiden pilkkaamista ja halveksimista. Voi olla myös pakottamista noudattamaan jonkin uskonnon mukaisia normeja ja sääntöjä tai uskonnon harjoittamisen kieltämistä
Kunniaan liittyvä väkivalta, jossa väkivallan motiivina voi olla perheen ja yhteisön kunnian säilyttäminen. väkivallan tai sillä uhkaamisen taustalla voi olla esimerkiksi seurustelu, jota suku tai perhe ei hyväksy, avioero tai avioliitosta kieltäytyminen, siveetön pukeutuminen tai pelkät huhut siveettömyydestä. Väkivalta voi ilmetä esimerkiksi tiukkana liikkumisen ja ystäväpiirin rajoittamisena, uhkailuna, painostamisena tai väkivaltana. Kunnia-asioihin voi liittyä myös yhteisön ulkopuolelle sulkeminen.
Naisten sukuelinten silpominen (ns. ympärileikkaus), jolla tarkoitetaan kaikkia ilman lääketieteellistä syytä tehtäviä toimenpiteitä, joihin liittyy naisten ulkoisten sukuelinten osittainen poistaminen, täydellinen poistaminen, vahingoittaminen jollain muulla tavalla. Silpominen tehdään kulttuurisista tai muista ei-hoidollisista syistä.
Digitaalinen väkivalta tarkoittaa teknologioiden, kuten tietokoneiden, älypuhelimien ja sähköpostin avulla tehtyjä (tai niihin kohdistuvia), tarkoituksellisia, toistuvia tekoja, joista aiheutuu teon kohteelle vahinkoa ja pahaa mieltä. Se voi olla esimerkiksi sosiaalisessa mediassa tai muualla verkossa tapahtuvaa toisen henkilön kontrollointia tai seuraamista, loukkaavien tai ahdistavien ja/tai yksityisten viestien tai kuvien lähettelyä, netissä julkaisemista tai niillä uhkaamista, yksityisten viestien lukemista tai vastaavasti teknologian käytön rajaamista. Eron jälkeen digitaalinen väkivalta voi muuttua vainoksi. Digitaalisen väkivallan seurauksena ihminen menettää oikeutensa yksityisyyteen. Digitaalinen väkivalta ei ole vähemmän haitallista verrattuna muihin väkivallan muotoihin, se saa uhrissaan aikaan jatkuvan pelon, suurta kuormitusta ja vie voimavaroja.
Verkossa tapahtuvaan väkivaltaan liittyy piirteitä, jotka erottavat sen muusta väkivallasta. Verkossa väkivaltaa voi käyttää nimettömästi ja ilman paljastumista. Siellä toimiminen on helppoa ja nopeaa. Väkivaltaa voi tapahtua paikasta ja ajasta riippumatta. Materiaalia voi olla vaikea saada pois, joten väkivalta voi toistua, vaikka itse tapahtumasta olisikin kulunut jo aikaa. Verkossa tapahtuvaa väkivaltaa ei saa missään tilanteessa vähätellä. Se on yhtä satuttavaa ja haavoittavaa kuin väkivalta yleensäkin.
Pakkoavioliitto, tarkoittaa avioliittoa tai sen kaltaista suhdetta, jossa toinen tai molemmat puolisoista ei ole voinut itse vaikuttaa avioliiton solmimiseen tai puolison valintaan. Usein taustalla on painostus suvun tai muun yhteisön taholta.
Tärkeää on, että osaa tunnistaa väkivallan ja uskaltaa hakea apua niissä tilanteissa, kun pelottaa ja kaikki ei tunnu olevan kunnossa. Jos elät väkivallan uhan alla, ota asia jo tänään puheeksi jonkun luotettavan aikuisen kanssa. Voitte yhdessä miettiä, miten tilanteeseen voitaisiin löytää ratkaisu ja väkivalta saataisiin katkaistua. Voit jutella asiasta myös täällä Nettiturvakodissa chatissa. Löydät chatin sivun oikeasta alareunasta.
Kaikissa ihmissuhteissa voi tulla joskus riitoja, niin perheessä, seurustelusuhteessa ja kaverisuhteessa. Toisten välinen riitely voi tuntua pahalta ja pelottavalta, vaikka siihen ei suoraan liittyisi väkivaltaa. Riidat ovat ikäviä ja pelottavia. Ne jäävät pitkiksi ajoiksi mieleen. On tärkeä tunnistaa, mikä on riitelyä ja mikä väkivaltaa.
Riidoissa on kyse erimielisyyksien purkamisesta rakentavalla tavalla ja silloin molemmat osapuolet voivat vapaasti sanoa oman mielipiteensä. Riita muuttuu väkivallaksi siinä vaiheessa, kun väkivallan kohde ei enää uskalla ilmaista omaa mielipidettään, koska pelkää seurauksia. Jos toisen osapuolen käytös muuttuu uhkaavaksi tai hän uhkailee toista väkivallalla, ei kyseessä ole enää riita. Tällöin riita on muuttunut väkivallaksi.
Väkivalta on sellaista käyttäytymistä, joka pelottaa, loukkaa ja vahingoittaa sinua. Väkivaltaa käyttävä haluaa kontrolloida ja hallita. Väkivalta mielletään helposti yksittäisiksi fyysisiksi väkivallan teoiksi. Väkivalta voi kuitenkin todellisuudessa ilmetä monin eri tavoin. Väkivallan tunnistaminen omassa elämässä on vaikeaa, väkivalta asettuu osaksi omaa arkielämää ja ihmissuhteita. Väkivallalla on myös taipumus muuttua vakavammaksi. Ihminen tottuu väkivaltaan kaikissa sen monissa muodoissa. Siitä tulee osa elämää, arkipäiväinen asia, jonka kanssa opitaan elämään ja selviytymään. Pelko on hyvin vallitseva ja merkittävä tekijä: ”Menen kotiin, koska en uskalla olla menemättä ja pysyn kotona, koska en uskalla lähteä.”. Väkivalta kaventaa sinun oikeuttasi turvalliseen ja hyvään nuoruuteen.
Väkivalta vaikuttaa meihin monella tavalla. Voit tuntea olosi pelokkaaksi, surulliseksi ja väsyneeksi. Saatat haluta vetäytyä ja välttää muiden ihmisten kanssa olemista. Väkivaltaan liittyy monenlaisia tuntemuksia, monesti pelkoa ja häpeää. Nämä tunteet saattavat vaikuttaa myös siihen, uskaltaako väkivaltaan hakea apua.
Univaikeudet, vatsakivut, päänsärky ja levottomuus ovat tavallisia väkivallan seurauksia. Voi myös olla, että et jaksa keskittyä esimerkiksi opiskeluun tai työntekoon. Tämä on täysin normaalia. Sinulla voi myös esiintyä yllättäviä pelkotiloja tai kehollisia oireita. Väkivallan kokemukset varastoituvat kehoon ja voivat aktivoitua esim. tutuista äänistä tai tuoksuista.
Lapsuuden kokemukset väkivallasta vaikuttavat pitkälle elämään ja niillä on kauaskantoisia vaikutuksia. Väkivallan kokeminen tai näkeminen voi johtaa myös omaan väkivaltaiseen käyttäytymiseen, joka kohdistuu toiseen tai itseen. Väkivaltakokemusten käsitteleminen auttaa usein tunnistamaan näitä oireita ja vähentämään niitä ajan kanssa. Apua hakemalla voit löytää tapoja käsitellä kokemuksiasi ja selviytyä kokemastasi väkivallasta.
Perhe- ja lähisuhdeväkivaltaan ja avun hakemiseen liittyy useita uskomuksia ja ajatuksia, jotka eivät aina pidä paikkaansa. Kokosimme muutamia yleisimpiä myyttejä, joita niihin helposti liitetään.
”Olen ainoa, joka on kokenut väkivaltaa!”
Tiesitkö, että Suomessa tutkimusten mukaan joka kolmas lapsi ja nuori kokee parhaillaan tai on jossain vaiheessa elämäänsä kokenut perheessään väkivaltaa? Kiusaaminen ja väkivalta seurustelusuhteissa on myös valitettavan yleistä. Et siis ole kokemustesi kanssa yksin.
Väkivalta on asia, jota häpeillään ja peitellään. Väkivaltaan liittyvän hiljaisuuden vuoksi moni tuntee olevansa kokemustensa kanssa yksin. Väkivalta voi kuitenkin koskettaa meistä ketä tahansa. Se ei katso ikää, sukupuolta, seksuaalista suuntautumista, kulttuuria, taloudellista asemaa tai uskontoa.
Valitettavan harvoin väkivalta loppuu ilman apua. Avun hakeminen on tärkeää, vaikka se monesti pelottaa. Se, että kokemastaan uskaltaa puhua, helpottaa usein ja auttaa ratkaisemaan tilanteen. Lasten ja nuorten turvallisuus on aina aikuisten vastuulla, eikä kenenkään pitäisi joutua elämään turvattomissa oloissa.
”On normaalia käyttää väkivaltaa, kun suuttuu”
Väkivalta ei ole missään tilanteessa hyväksyttyä tai oikein. Toisen ihmisen pelotteleminen ja satuttaminen on aina väärin. Myös väkivaltaisesti käyttäytyvän on mahdollista saada apua. Avun hakemisessa ei ole mitään hävettävää, päinvastoin. Se, että tunnistaa toimivansa väärin osoittaa, että on valmis hakemaan apua ja löytämään uudenlaisia ratkaisuja väkivallan tilalle.
”Ei mua kuitenkaan uskota!”
Väkivallasta kertomista voi estää pelko siitä, että kukaan ei usko. Väkivaltaan erikoistuneissa palveluissa (esim. Ensi- ja turvakotien liiton palvelut) väkivaltakokemuksesi otetaan aina vakavasti ja niistä keskustellaan luottamuksellisesti. Paikalla on aina ammattitaitoista henkilökuntaa, joka auttaa sinua monin eri tavoin tukemalla, keskustelemalla ja kuuntelemalla.
Sinun kannattaa kertoa kokemastasi väkivallasta luotettavalle ystävälle tai aikuiselle. Jos aikuiselle kertominen pelottaa, voit myös tulla juttelemaan chattiin, esimerkiksi tänne Nettiturvakotiin.
Väkivallasta kertoinen ja avun hakeminen ovat useimmiten ensimmäinen askel väkivallasta irti pääsemiseksi. Jokainen meistä on arvokas ja väkivallattomuus on meille kaikille tärkeä ihmisoikeus.
”Väkivalta on minun syytäni”
Väkivalta on aina väkivaltaa käyttävän, ei siis koskaan sitä kokevan vastuulla. Usein voi käydä niin, että väkivaltaa käyttänyt syyttää toista väkivaltaisesta käyttäytymisestä, jolloin tämän sanomiset alkavat tuntua väkivaltaa kokeneesta todelta. Monesti väkivallan kokija saattaa myös alkaa ajatella, että hänessä on pakko olla jotain syytä, kun toinen käyttäytyy väkivaltaisesti. Tämä ei ole totta.
Jos olet kokenut väkivaltaa, syy ei ole sinun. Väkivallan tekijä on vastuussa omasta käytöksestään. Sinulla on oikeus turvalliseen elämään.
”Pojat on poikia”
Olet ehkä kuullut sanonnan; ”Pojat on poikia”. Jokainen ihminen on omanlainen yksilö, eikä kenenkään tarvitse mahtua tiettyyn muottiin. Poikien ei tarvitse käyttäytyä uhkaavasti tai väkivaltaisesti. Poikien ei tarvitse joutua kokemaan väkivaltaa perheessään, kaverisuhteissaan tai seurustelusuhteissaan. Avun hakeminen väkivallan kokijana tai tekijänä ei tee sinusta yhtään heikompaa tai huonompaa. Päinvastoin. Se, että uskaltaa ottaa asian puheeksi, hakea apua, kertoo vahvuudesta ja siitä, että haluaa elää väkivallatonta elämää.
”Rakkaudesta se hevonenkin potkii”
Pelko ei kuulu turvallisiin ihmissuhteisiin. Jos joudut seurustelusuhteessasi tuntemaan pelkoa, kaikki ei ole kunnossa. Toisen kontrolloiminen ja mustasukkaisuus voivat tuntua rakkaudenosoituksilta. Kumppanillasi ei kuitenkaan ole oikeutta sanoa kenen ystävä sinä saat olla tai et saa olla. Kumppanillasi ei ole oikeutta rajoittaa sinun tapaamasta läheisiäsi, vaikka hän haluaisikin viettää kanssasi aikaa. Toiselle on tärkeää antaa myös omaa aikaa, se on osa kunnioittavaa ja rakastavaa kumppanuutta.
Lue täältä millaisia muita uskomuksia perhe- ja lähisuhdeväkivaltaan ja avun hakemiseen helposti liitetään.