Vuosittain tuhannet ihmiset kokevat väkivaltaa perhe- ja lähisuhteissaan, mutta se tulee edelleenkin harvoin perheen ulkopuolisten tietoon. Nyt voit olla mukana rikkomassa tätä hiljaisuutta lukemalla tarinoita väkivallasta sekä lähettämällä meille oman tarinasi. Tarinat kertovat minusta, sinusta, hänestä, kenestä tahansa, joka ei enää halua vaieta väkivallasta, jota on joutunut kokemaan.

Pelkään edelleen

Tapasin miehen noin kaksi vuotta sitten. Kaikki näytti alkuun hyvältä.

Narsistin kelkassa

Minun matkani narsistin kelkassa alkoi 2015. Olin juuri muuttanut nykyiselle kotipaikkakunnalleni. Olin vakaasti päättänyt, etten aloita uutta suhdetta, mutta toisin kävi. Heti muuttoni jälkeen tapasin miehen deittisovelluksessa, jonka olin uteliaisuudesta ladannut itselleni. Ehdimme käydä parilla treffeillä, kunnes minulla diagnosoitiin vakava … Jatka lukemista "Narsistin kelkassa"

Nyt olen onnellinen

Alkuun oli vain vähän haukkumista ja pientä tönimistä. Kyynärpäällä huitaisuja, joita luulin venyttelyiksi.

Tummien vesien perhonen

Nyt olen kouluttautumassa kokemusasiantuntijaksi, käännän menneisyyteni vahvuudekseni

Syvät haavat

Tuska, mitä mies minulle aiheutti, alkoi jossain vaiheessa olla niin hirveää, että koin kuoleman olevan ainoa vaihtoehto. Kun mieheni huomasi, että aloin voida huonosti, hän käski minun tappaa itseni. Hän myös usein tarjoutui tekemään sen, jos minä en itse siihen pystyisikään.

”Tuntui, että olin tehnyt jotakin väärin ja näin kuuluukin elää”

Se alkoi mustasukkaisuudella. Mies oli mustasukkainen ihan kaikista. Hänen mielestään petin häntä kaikkien kanssa. En päässyt mihinkään yksin.

”Kun ensimmäisen kerran jouduin yöllä soittamaan hätänumeroon ja kotiin ilmestyi palokunta, poliisi ja ambulanssi, minua hävetti”

Muistan ensimmäisen kerran, kun hän kutsui minua huoraksi ja sen, kun hän kävi käsiksi minuun. Se hätkähdytti kyllä minua, mutta ei kuten sen olisi pitänyt. Olin lapsuudessani nähnyt isän tekevän paljon pahempia asioita äidille ja minulle. En osannut ajatella asioiden olevan väärin.

Olit täydellinen minulle

Annan minun toipua, löytää hymyni uudelleen ja ennen kaikkea itseni.

Pyöritin jälleen kerran päässäni ajatusta, miksi mä en lähde

Sillä hetkellä mä mietin, voi kun sä löisit. Jos sä löisit, mä saisin syyn lähteä. Mutta et sä lyönyt, enkä mä lähtenyt.

Pienenä

Pienenä ei koskaan tiennyt koska saa seuraavaksi ruokaa. ei koskaan tiennyt koska saa uuden pullon shampoota. ei koskaan tiennyt koska saa puhtaat alusvaatteet. ei koskaan tiennyt kenen miehen äiti seuraavaksi tuo kotiin. ei koskaan tiennyt koska sähköt katkeavat äidin jätettyä … Jatka lukemista "Pienenä"

Jälkeenpäin sitä on kyllä onnellinen, että lähti hakemaan apua

Tuntuu, että minulla ei ollut mitään omaa elämää…ei ollut mitään omaa. Vaimo tarkkaili, tarkisti ja omisti kaiken. Joskus se löi, kun oli kännissä… Mua hävetti

”Olin kai jo niin tottunut siihen, että mies teki minulle pahaa”

Miehellä oli siihen aikaan hermo erityisen kireällä. Laitoin ruokaa, ja yksi sipuli putosi. Mies käski nostamaan, sanoin että nostan myöhemmin kun on kastikkeenlaitto kesken. Siinä samassa mies tuli ja otti mua niskasta kiinni. Sitten se sai mut nelinkontin lattialle.

”Tuntui kuin värit olisivat palanneet elämään”

En ollut osannut nähdä mitään merkkejä. Lyönnit tulivat kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ensimmäinen isku tuli kovaa ja suoraan kasvoihin. Ajattelin, että eläimen hyökätessäkin pitää leikkiä kuollutta…no, ei se sitten auttanut. Joona ilmestyi omasta huoneestaan ja huusi: ”Jos sä vielä lyöt äitiä, mä tapan sut!”

Koskemattomuus on jokaisen perusoikeus

Olin 12-vuotias arka pelokas tyttö. Minulla oli unelmia, jotka romahtivat kertaheitolla kaikista julmimmalla tavalla.

Eron jälkeen minusta tuntui, kuin olisin päässyt jostakin häkistä ulos

Meillä kesti ns. hyviä aikoja ehkä reilun vuoden. Siitä alkoi alamäki, enkä oikeastaan tiedä mistä kaikki alunalkaen lähti. Minusta tuli sätkynukke.

”Sunnuntaina valuvat krokotiilin kyyneleet”

Väkivallan käyttö alkoi todella huomaamattomasti; aluksi henkistä väkivaltaa, solvausta, vähättelyä. Joka perjantai töistä päästyään aloitti mies juomisen. Aluksi tilanne ei tuntunut pahalta.

”Minulla oli purppuranvärinen aamutakki ylläni, kun join aamukahvia niin, että kädet tärisivät”

Sitten tulin raskaaksi. Meistä oli tulossa ihan oikea perhe. Ensimmäisen täysin arvaamattoman pahoinpitelyn jälkeen jotain muuttui pysyvästi. Toivoin asioiden kääntyvän vielä hyväksi, mutta jokin alitajunnassani sanoi, että se oli alkua jollekin vielä pahemmalle.

Nähdään sunnuntaina, pysy hengissä.

Silloin näin hänen silmissään katseen, jota en unohda. Katseen, josta tiesin, että hän olisi kykenevä tappamaan minut vaikka siihen paikkaan.

Ero tuntui kamalalta, mutta pian huomasin löytäväni itsestäni ihan uusia voimavaroja

Kaikki alkoi lukiossa. Huomasin hänen olevan erilainen kuin kukaan koskaan tapaamani poika. Muutin vanhempieni luota hänen luokseen. Helvetti oli irti! Sanoin pojalle, että hän saa läpsäistä minua, jos nalkuttamiseni menee yli. Ymmärrän vasta nyt, ettei sekään ole oikein!

Olen kokenut väkivaltaa koko lapsuuteni

Haluaisin apua ja tietoa mitä minun pitäisi tehdä, voinko tehdä tälle mitään?

Älä hyväksy kohtaloasi

Älkää tehkö samaa päätöstä, jonka minä tein, eli hyväksyin vain kohtaloni.

”Öisin nukuin lasten kanssa turvassa lukitsemassani huoneessa, kännykkä tyynyn alla”

Parisuhteeni alkoi ollessani 18. Henkinen väkivalta alkoi suhteessa hyvin pian ja fyysinen väkivalta nosteli päätään parin vuoden seurustelun jälkeen. Liikkuessamme puolisoni vertaili minua hyvin usein vastaantuleviin naisiin. Kaikki naiset olivat niin ihania. Yritin kaikkeni, että puolisoni kiinnostuisi myös minusta, turhaan. Kun puhuin tuntemuksistani, puoliso hermostui. Lukkiuduin vessaan tai lähdin kokonaan karkuun kotoa.

En hakenut apua ajoissa

Vuosienkin jälkeen nykyisen mieheni kanssa säikyn nopeita käsien liikkeitä tai särkyviä tavaroita. Piiloudun nurkkaan tai käperryn pieneksi itkemään ja pyytämään anteeksi.

Täydellinen prinssi

Erostamme on nyt vähän yli vuosi, ja alan pikkuhiljaa olemaan valmis seuraavaan suhteeseen.

Huoli lapsista oli se, mikä herätti

Muistan, että hävetti ihan hirveästi. Hävetti, että joku saisi tietää, että mun mieheni on ihan idiootti. Hävetti, että itse töissä kerron muille, miten pitää olla ja elää, ja esitän jotain hemmetin esimerkkiä, kun oma elämä on ihan sairasta ja kieroutunutta.

Isäni oli väkivaltainen

Synnyin 2000-luvun alussa perheeni yhdeksänneksi lapseksi. Olin lapsuuden kirjojen mukaan rempseä ja elehtiväinen tyttö. Veljeni syntyi 3 vuotta minua myohemmin. Perheeni oli vanhoillislestadiolainen. Muut sisarukseni olivat vanhempia ja kotona asuivat vain minä, isoveljeni ja kaksi siskoa. Ensimmäinen muistoni on yhdeltä … Jatka lukemista "Isäni oli väkivaltainen"

Jollain kierolla tavalla hän sai minut uskomaan, että vika on minussa

Kaikki alkoi suuresta huomiosta, olin täydellinen, prinsessa. Tosiasiassa olin nuori ja kokematon, lapsi vielä. Äkkiäkös minut sai sidottua sormien ympärille.

Minulla on käynyt Onni

Viimeiset yli viisi vuotta olen saanut elää elämää, jossa väkivalta on menneisyydessäni.

Olen saanut elämäni takaisin

En todellakaan halunnut uutta miestä elämääni ja elinkin 10 vuotta yksin. Sitten eteeni tupsahti mies, joka kehui minua, vaikkei edes vielä kunnolla tuntenut.

Jag var ”blind” jag trodde att det var äkta kärlek

Han var charmig gav mig uppmärksamhet. Jag var "blind" jag trodde att det var äkta kärlek. I sakta mak tog han kontroll över mitt liv. Jag tappade kontakten med mina vänner, också delvis med min familj. Mitt glada jag försvann, … Jatka lukemista "Jag var ”blind” jag trodde att det var äkta kärlek"

Vapaaksi vankilasta

Turvakodilta sain lahjaksi ”vapaudut vankilasta” -kortin. Tosin pantiksi piti antaa vahva tahtoni, että pystyn siihen.

Fyysinen väkivalta oli rankkaa, mutta henkinen väkivalta oli kuitenkin vielä pahempaa

Olin jonkinlaisessa hurmassa. Kyllä siinä kiellettiin ja varoitettiin, mutta se kaikki tapahtui liian nopeasti. Se ensimmäinen isku tuli niin yllättäen, en voinut uskoa sitä todeksi.

Olin onnesta sekaisin, rakastin sitä miestä yli kaiken. Miten en sitä heti huomannut?

Juuri sillä hetkellä hän tulee viereeni istumaan. -Sinulla on todella erikoinen paita, hän sanoo. -Joo..olen vähän erilainen, vastaan. Se oli siinä. Kolme vuotta siitä ja menimme naimisiin. Olin onnesta sekaisin, rakastin sitä miestä yli kaiken. Miten en sitä heti huomannut?

Selvisimme yhdessä

Haluan kertoa oman tarinani ja muistuttaa, että kukaan, joka kokee väkivaltaa, ei ole yksin asian kanssa. Väkivallan jälkeenkin on mahdollista selvitä yhdessä, vaikka helppo tie se ei todellakaan ole.

Paholaiselleni

Tapasin sinut kesällä kymmenen vuotta sitten, hurmaava komea pitkä mies. Ihastuin heti. Sinussa oli jotain maagista.

Me selvisimme

Tapasin lapseni isän, kun olin viettänyt sinkkuelämää jo jonkin aikaa. Tuntui, että vau, tässä on mies, joka oikeasti haluaa olla kanssani!

Vuosia henkisen väkivallan uhrina

Tähän saakka mitään ei ole ollut olemassa, mitään ei ole tapahtunut, koska kukaan ei tiedä totuutta. Olen ollut hiljaa ja selviytynyt.

Tämä on vain riipaisu elämästäni

Tutustuin lasteni isään todella nuorena. Hän oli mukava ja piti samoista asioista mistä minäkin. Harva 19-vuotias lähtee metsään marjastamaan tai sieneen. Hän oli erilainen. Hän toi lahjoja, joskus hieman hassuja lahjoja, jotka saivat hymyilemään. Tutustuimme ja aloimme seurustelemaan. Muutin toiseen … Jatka lukemista ”Tämä on vain riipaisu elämästäni”

Väkivallalla uuvutettu

Epäilyt ja syytökset alkoivat kasaantua. Sitten minua lyötiin, ei kerran, ei kaksi, vaan niin monta kertaa, että lopetin laskemisen. Roikuin suhteessa, koska koin, että vääryys pitää korjata oikeaksi.

”Pääsin hänestä eroon, nyt koetan rakentaa itseäni pikkuhiljaa eheäksi”

Olin onneni kukkuloilla, rakastava puoliso ja vauva tulossa. Onnea kesti noin viidennelle kuulle asti, kun mies, humalassa, kotiin tullessaan näki minun juttelevan miespuoleisen luokkakaverini kanssa. Hän hyökkäsi kaverini kimppuun.

Silloin veit mun unelmat

Näiden vuosien aikana olin jo ehkä tottunut, että kosketat minua. Olin 12-vuotias, niin pieni, niin viaton, 12-vuotias. Sillon veit mun unelmat, ison osan tulevaisuutta ja tyhmänä luulin, että se oli ainoa asia mitä teet. Kasvoin, kosketit minua. Vartuin ja pakotit … Jatka lukemista "Silloin veit mun unelmat"

Matkalla kohti parempaa

Tiedän, että en halua väkivaltaa enää missään muodossa elämääni ja olen valmis sanomaan sille heippa. Vaikka en aina itse erota, mikä on väkivaltaa, pyrin ottamaan siitä selvää, koska päämääräni on tärkeä.

Mistä saan voimaa lähteä?

Mä itken.. Mä en huuda. En huuda koskaan. Istun hiljaa, kuuntelen kuinka haukkuu minua rumilla sanoilla.

Kun prinssi paljastuu hirviöksi

Olin melko nuori suhteen alkaessa. Suhteen ihan alkuvaiheessa kaikki vaikutti täydelliseltä ja mies oli hyvä puhumaan. En ollut aiemmin seurustellut, joten kyseessä oli ensimmäinen kunnon parisuhteeni. Väkivalta tuli hitaasti mukaan kuvioihin.

Äiti

Äiti, rakastan sinua, sekä tahtoisin elää kanssasi vielä pitkään.

Tässä kulkee nainen -vapaa nainen.

Pelon piiri -turvan taikapiiri. Valkoinen lippu – antautumisen merkki. Ryömin ylös onkalosta, syvästä suosta – suojastani viholliseni, voittajani eteen.

”Elämä oli kuin työleirillä”

Mies esitti kovin rikasta kun mentiin naimisiin. Aikalailla heti kuitenkin näin sen esityksen, että mitään rahaa ei ole, mutta ulospäin piti vaan saada näyttää muuta. 

”Pakenin tilanteen jälkeen metsään”

Meidän suhde alkoi netissä ja me muutettiin melko nopeasti yhteen. Aluksi meillä oli tosi ihanaa. Aika nopeasti tilanne kuitenkin muuttui, mutta se alkoi huomaamatta.

”Kai tämä on sitten kokonaan mun vika”

Me oltiin tosi kaunis pari, kaikki aina kehu meitä. Kauniin pinnan alla oli kuitenkin toinen todellisuus, jonka pidin visusti vaan omana tietona, vaikka apua olisi pitänyt hakea jo kauan sitten.

”Opin kameleontiksi”

Se alkoi mykkäkouluista. Mykkäkouluja seurasi kerran kuussa ja niiden aikana hän käyttäytyi kuin en olisi olemassa.

Osa tämän sivun tarinoista on mukana Tarinakengät – askeleita lähisuhdeväkivallasta -näyttelyssä. Kyseessä on osallistava näyttely, jonka tavoitteena on tehdä lähisuhdeväkivallan ilmiötä näkyvämmäksi. Näyttely on kiertänyt esimerkiksi kirjastoissa, kahviloissa, eri yhdistysten tiloissa ja kauppakeskuksissa. Näyttely on kehitetty Jalkautuva naistyö -hankkeessa (2015-2017). Näyttelyn tarinoita on kerätty elokuusta 2015 saakka.

Haluatko lisätietoja näyttelystä? Ota yhteyttä Ensi- ja turvakotien liiton Perhe- ja lähisuhdeväkivaltatyön -tiimiin!

Näin haet apua

Lähetä oma tarinasi

Osallistu ja vaikuta