Siinä hän yllättäen oli. Unelmieni mies, joka oli kohtelias ja komea, auttavainen ja lempeä, rakastava ja intohimoinen, mustasukkainenkin sopivassa määrin niin, että tunsin itseni tärkeäksi ja halutuksi. Imartelulla, rakkaudentunnustuksillaan ja lupauksillaan hän kietoi minut verkkoonsa. En voinut luottaa keneenkään muuhun eikä kukaan muu olisi puolellani.
Pikkuhiljaa tein hänen mielestään virheitä, toinen toistaan pahempia; olin epäkohtelias, liian hidas kaikessa, flirttaileva muita kohtaan, laiska ja saamaton, masentunut ja tylsä. Epäilyt ja syytökset alkoivat kasaantua. Sitten minua lyötiin, ei kerran, ei kaksi, vaan niin monta kertaa, että lopetin laskemisen. Roikuin suhteessa, koska koin, että vääryys pitää korjata oikeaksi. Halusin hyvitystä hänen loukkauksilleen.
Syytökset ja väkivalta pahenivat, henkinen manipulointi, gaslighting. Hän oli koko maailmani, mutta hän ei enää ollut se ihana ja turvallinen mies, keneen rakastuin. Sitä miestä ei ollut olemassakaan. Tämä narsistinen tyyppi komensi minua terapiaan, vaikka tajusin selvästi hänessä olevan vikaa. Olin kuitenkin rakastunut ja yksin, tarvitsin häntä. Hän hyväksikäytti.
Lopulta näin tämän rakkaan ihmisen silmissä vain vihaa, kun hän halveksien katsoi minua, tutisten inhosta. Syytöksistään hän piti kiinni, olin pettäjä ja hyväksikäyttäjä ja nymfomaani ja mitä vielä, valehtelija, pahin kaikista, huora, mutta huora joka ei maksa veroja eli vielä pahempi.
Rakkauteni valui kyynelteni mukana pois, pahoinpidelty ja loppuun asti henkisellä väkivallalla uuvutettu ruumiini ei osaa enää elää. Tämä ihminen sai minut epäilemään kaikkia ja kaikkea, itseänikin. Minulla on vain totuus, mutta se ei tuo sitä miestä takaisin syliini. Miestä, jollainen luulin hänen olevan. Hänen mukaansa olen vanha ja ruma eikä kukaan minua voisi rakastaa, kun taas hän pääsee elämään elämäänsä jahka minä lopetan hänen elämänsä sekoittamisen. Minä passasin ja paijasin viimeiseen asti, minä kuuntelin tuntikausien monologeja siitä, kuinka hän on loukkaantunut asioista, joita en edes ollut tehnyt. Nyt itken yksin ja suren hukkaan heitettyä aikaa, vihaisena, loukattuna, luottamuksen menettäneenä. Yritin korjata kaiken, voi luoja että yritin. Toivottavasti hän kärsii niin kuin minä, edes Jumala ei häntä voi pelastaa.