Näiden vuosien aikana olin jo ehkä tottunut, että kosketat minua.
Olin 12-vuotias, niin pieni, niin viaton, 12-vuotias. Sillon veit mun unelmat, ison osan tulevaisuutta ja tyhmänä luulin, että se oli ainoa asia mitä teet. Kasvoin, kosketit minua. Vartuin ja pakotit minua tekemään saman sinulle. Olin 16-vuotias ja silloin, silloin sinä veit kaiken loppuun asti. Silloin ne viimeisetkin tulevaisuuden rippeet murskautuivat. Teit sen kaikista pahimman, mitä voit kiltille, pienelle ja viattomalle tehdä. Rikoit minut täysin, minä pelkään, pelkään kokoajan. Pelkään, että isket taas.
Lopulta huomasin, olit vienyt kaiken. Kaiken, mitä minulla enää oli. Veit minulta hyvän itsetunnon, unelmat, elämänilon ja mielentervyden. Näiden tilalle toit traumat, vääristyneen kehonkuvan ja -seksuaalisuuden, riittämättömyyden tunteet sekä ison tuskan. Tuska mitä minulle aiheutit tuntuu niin hirveältä ja ylitsepääsemättömältä, joten koin jossain vaiheessa kuoleman olevan ainoa vaihtoehto. Tämän kaiken teit, koska ajattelit vain itseäsi, sinä itsekäs pedofiili.