Olen 21-vuotias nuori nainen. Aloin seurustelemaan ihanan miehen kanssa ja meillä oli kaikki hyvin. Miehelläni on 2 lasta, joiden kanssa tulen hyvin toimeen. Heidän äitinsä kuitenkin provosoivat meidän liittoamme ja meillä napsahti. Otin turpaani siitä hyvästä.
Kävimme pitkään Ensi- ja turvakotien liiton väkivaltatyön yksikössä ja se helpotti. Tämän jälkeen meni taas hyvin. Ostimme asunnon ja hieno asunto onkin! Kaikki tuntui olevan taas hyvin, kunnes vanhimmalla pojalla alkoi mennä huonosti ja mieheni tarttui jälleen pulloon. Olin hukassa ja pelkäsin, että jälleen tapahtuu jotain pahaa. Nyt voin sanoa, että luottakaa omaan vaistoonne. Sain taas turpaan, mutta en kuitenkaan niin pahasti kuin viime kerralla. Tässä kohtaa mietin, että loppuukohan tämä koskaan.. Mieheni haki jälleen apua ja virkavalta oli mukana tälläkin kerralla.
Tästä selvittiin – yhdessä ja vahvana.
Haluan kertoa oman tarinani ja muistuttaa, että kukaan, joka kokee väkivaltaa, ei ole yksin asian kanssa. Väkivallan jälkeenkin on mahdollista selvitä yhdessä, vaikka helppo tie se ei todellakaan ole. Toivon teille kaikille tsemppiä vaikeisiin aikoihin. <3