Olin 17-vuotias, kun aloin seurustella silloisen poikaystäväni kanssa. Elämässämme oli paljon vastoinkäymisiä, pääosin ne olivat ex-poikaystäväni mielestä minun syytäni.
Oli minun syy ja vika, että hän kittasi päivästä toiseen alkoholia ja käytti väkivaltaa eri muodoissa (henkistä, taloudellista, fyysistä, uskonnollista ja seksuaalista). Kaikesta huolimatta suhteemme jatkui vielä muutaman vuoden.
Tulin raskaaksi 19-vuotiaana. Se oli kummallekin osapuolelle iloinen uutinen. Se ei kuitenkaan muuttanut mitään, todellinen helvetti alkoi vasta silloin. Jouduin toistuvasti viikolla ja viikonloppuisin hakemaan häntä riennoilta kotiin ja olemaan kuskina. Ei ollut väliä, vaikka olin kipeänä, oli tehtävä, mitä hän halusi. Lapsen synnyttyä kaikki oli aluksi hyvin. Päivä päivältä alkoi kuitenkin seinät kaatua päälle mutta kulissi ulkomaailmaan säilyi edelleen. Poikaystäväni alkoi ryppäämään puolen vuoden alkoholittomuuden jälkeen.
Vaatimukset minua kohtaan kasvoivat. Minun olisi pitänyt kyetä pienen vauvan hoidon lisäksi hoitamaan myös koti hänen vaatimallaan tavalla. Hän ei itse ollut työelämässä, mutta se ei tarkoittanut kuitenkaan sitä, että hän olisi ottanut koppia vauvan hoidosta.
Asiat kärjistyivät minun palatessani töihin. Alkoholi oli kokoajan enemmän kuvioissa, samoin minun haukkuminen ja mitätöinti. Hoidin yksin käytännössä kaiken. Poikaystäväni oli rajannut minulta elämästäni perheeni ja ystäväni. Olin täysin yksin.
Onneksemme meidän tilanteesta tehtiin lastensuojeluilmoitus ja jouduimme lähtemään silloisesta kodista lapseni kanssa. Se aika oli todella traumaattista. Sain jatkuvasti uhkailu- ja itsemurhaviestejä. Ilman turvakotia ja lastensuojelua emme olisi päässeet pois. Ilman turvakotia en olisi selvinnyt siitä kamalasta murroksesta ja uuden alun aloittamisesta.
Olen monta kertaa ollut kiitollinen siitä, että mahdollisuus lähteä ja tuki tulivat kuin tarjottimella. Toivoisin, että kaikki, jotka kokevat väkivaltaa, osaisi ja rohkenisi avun piiriin. Se on vaikeaa, mutta apua on onneksi tarjolla, kun vain mahdollisuuden löytää. Meilläkin on oikeus elämään. Meillä on oikeus toipua väkivallasta ja sen tuomasta häpeästä. Toivon sydämeni pohjasta rohkeutta teille kaikille.