Tapasin miehen noin kaksi vuotta sitten. Kaikki näytti alkuun hyvältä. Sitten tuli pikkuhiljaa nimittelyä, alistamista ja lopulta hakkaamista . En osannut päättää suhdetta. Luulin että minussa on vika ja jokaisen naisen kuuluu palvella miestään.
Aika kului, tulin raskaaksi. Mies hakkasi minua myös raskauden aikana. Olin todella loppu raskauden loppuvaiheessa. Mies ei antanut minun ostaa tulevalle vauvalle tuttipulloa tai mitään muitakaan tarvikkeita. Kaikki hoitui miehen kautta. Mies valitsi ruoat, minä hain ne kaupasta. Aina oli joku syy, mistä huutaa ja hakata. Vika oli aina minussa.
Synnytykseen oli enää muutama päivä, kun mieheni hakkasi minut. Kun menin synnytäämään, olin mustelmilla. Minulla tehtiin hätäsektiö. Sairaalassakaan en saanut olla mieheltäni rauhassa, vaan mies vaati samaa palvelua, kuin kotona. Lapsen ollessa noin kuukauden ikäinen, päätin lähteä. Mies oli parvekkeella tupakalla. Lähdin turvakotiin ilman mitään tavaroita. Pelkään edelleen.