Riko hiljaisuus ja ole osa muutosta
Väkivalta perheessä tai muissa läheisissä suhteissa on asia, josta usein vaietaan. Vaikeneminen ei lopeta väkivaltaa.
Väkivalta aiheuttaa sen osapuolille häpeän ja syyllisyyden tunteita – siksi siitä puhuminen on vaikeaa. Läheiset saattavat huomata, etteivät asiat ole kohdallaan, mutta saattavat sulkea silmänsä väkivallalta, koska eivät tiedä, miten voisivat auttaa. .
Vinkki!
Naisten Linja on julkaissut oppaan väkivaltaa kohdanneiden naisten läheisille.
- Ota väkivalta puheeksi, siten autat läheistäsi.
- Kerro huomanneesi, ettei jokin ole nyt kohdallaan. Voit kertoa olevasi huolissasi.
- Kysy väkivallasta suoraan, mutta ole ymmärtäväinen. Väkivaltaa kokeva tai sitä käyttävä saattaa kiistää asian, mutta anna hänelle viesti, että olet huomannut ja olet kuulolla, jos hän haluaa puhua. Etenkin väkivaltaa käyttänyt saattaa kieltää asian täysin. Läheisesi voi myös pelätä puhumisen seurauksia.
Kun keskustelet väkivallasta, älä etsi syytä väkivallan kohteesta tai etsi syitä väkivallalle – tue läheistäsi ymmärtäväisesti. Asian puheeksi ottamisen tarkoitus on saada läheisesi pohtimaan asiaa, tunnistamaan tilanne ja hakemaan apua.
Jos vanhempana, isovanhempana, kummina, opettajana tai muuna läheisenä olet huolissasi lapsen turvallisuudesta, ota nopeasti yhteyttä poliisiin tai sosiaaliviranomaisiin. Muista, että myös väkivallan todistaminen on lapselle vahingollista.
Jos kuulet esimerkiksi naapurista väkivallan ääniä, soita poliisille. Jos olet varma, että tilanne ei ole sinulle vaarallinen, voit myös osoittaa kuulevasi ja näkeväsi tilanteen esimerkiksi soittamalla ovikelloa.
Jos haluat keskustella tilanteesta väkivaltatyön ammattilaisen kanssa, voit soittaa turvakotiin, Ensi- ja turvakotien liiton yhdistysten tarjoamiin avopalveluihin tai voit tulla keskustelemaan Nettiturvakodin chattiin.
Vinkkejä puhumiseen
On tärkeää ottaa väkivaltaa kokenut läheisesi ja keskustelu väkivallasta vakavasti. Se, että väkivaltaa kokenut saa puhua ja tulee ymmärretyksi, ovat tärkeitä askelia väkivallasta selviytymisessä.
Mahdollisia merkkejä koetusta lähisuhdeväkivallasta:
- Ennen iloinen ja sosiaalinen ihminen muuttuu ahdistuneeksi, masentuneeksi, pelokkaaksi ja eristäytyväksi. Hän ei ehkä tapaa ystäviään tai sukulaisiaan tai yrittää miellyttää puolisoaan. Hän saattaa esimerkiksi lopettaa yhteydenpidon.
- Säpsähtely, pelokkuus, puheenaiheen vaihtaminen. Läheisesi saattaa alkaa käyttäytyä eri tavalla, kun hänen kumppani tulee paikalle.
- Selittely ja vähättely. Läheisesti saattaa selitellä ja vähätellä puolisonsa kurjaa käytöstä tai antaa erikoisia selityksiä mustelmiinsa tai muihin väkivaltaan viittaaviin merkkeihin. Tärkeää on kuitenkin muistaa, ettei väkivallasta aina jää näkyviä merkkejä.
Yritä ottaa asia puheeksi rauhallisesti. Älä syyllistä tai kyseenalaista läheisesi päätöksiä. Väkivaltaisen puolison haukkuminen ei myöskään ole oikea tapa lähestyä. ”No, miksi et jätä sitä?” tai ”Mitä sinä olit tehnyt ennen kuin se löi?” -tapaiset kysymykset eivät useinkaan auta, vaan pahimmillaan lisäävät väkivaltaa kokeneen syyllisyyden tunteita.
Varmista turvallisuus
Jos kuulet tai näet väkivaltaa tai sillä uhkailua, soita hätänumeroon 112. Jos tilanne ei ole akuutti, ota asia puheeksi läheisesi kanssa. Ennen kuin puhut asiasta, varmista ettet tahtomattasi lisää väkivallan riskiää. Mieti myös, onko teillä yhteinen luotettava ystävä, jonka kanssa voisit ensin pohtia asiaa? Mitä mieltä hän on huolestasi?
Ota asia puheeksi
Kun otat asian puheeksi, kerro että haluat puhua tärkeästä asiasta. Varaa rauhallinen aika ja paikka. Muista olla hienotunteinen. Kerro mitä olet nähnyt tai kuullut ja sano, mikä sinua huolestuttaa. Voit aloittaa esimerkiksi seuraavasti: ”Olen huolissani sinusta, koska olet näyttänyt onnettomalta viime aikoina”.
Syyllistämällä väkivallan kokijaa et pääse keskustelussa eteenpäin. Kerro asiallisesti oma mielipiteesi, tuomitsematta. Kerro, että väkivalta on väärin ja rikos, kenenkään ei pidä joutua pelkäämään kotonaan tai parisuhteessaan. Kysy, voitko auttaa jotenkin.
Kuuntele
Väkivallan puheeksi ottaminen ei ole helppoa. Jos läheisesi puhuu asiasta, pysähdy kuuntelemaan. Puhuminen sinulle on osoitus luottamuksesta sinua kohtaan. Ota viesti vakavasti ja osoita uskovasi, mitä kuulet. Anna kiitosta siitä, että läheisesi on uskaltautunut puhumaan. Se on merkki siitä, että hän ajattelee, että tilanteeseen täytyy tulla muutos. Jos läheisesi ei ole valmis puhumaan asiasta juuri nyt, anna hänelle tilaa ja aikaa miettiä asiaa itsekseen. Kerro, että olet valmis auttamaan ja kuuntelemaan myöhemmin.
Muista, että läheisesi tekee päätökset itse. Voitte yhdessä miettiä vaihtoehtoja, mutta läheisesi tekee päätöset itse. Läheisesi toivoo sinulta aikaa ja tukea. Parisuhteesta, etenkään väkivaltaisesta parisuhteesta, lähteminen ei ole helppoa. Voi viedä kauan, vuosiakin, ennen kuin tilanteeseen tulee lopullinen ratkaisu. On tärkeää, että sinä olet apuna ja turvana tässä prosessissa.
Joskus läheisille voi tulla täytenä yllätyksenä, että kertojan kodissa tai suhteessa on väkivaltaa. Vaikka sinun olisi vaikea uskoa todeksi kuulemaasi, älä kyseenalaista. Väkivaltaisuus ei näy päällepäin eikä se kuulu mihinkään tiettyyn perhe- tai parisuhdetyyppiin.
Lohduta
Ota vastaan läheisesi tarina ja tunteet. Lohduta ja osoita myötätuntoa. Kysy, miten voit olla avuksi.
Ota selkeä kanta siihen, että väkivalta on väärin ja rikos. Koti tai parisuhde ei saa olla paikka, jossa pitää pelätä. Sano myös, ettei väkivalta ole läheisesi syytä. Jokaisella on oikeus tuntea olevansa omassa kodissaan tai suhteessaan turvassa.
Miettikää yhdessä, mistä voi saada apua
Selvittäkää yhdessä, mitä palveluja on olemassa. Onko nyt tarpeellista käydä lääkärissä tai tehdä rikosilmoitus? Entä lastensuojeluilmoitus? Tarjoudu lähtemään mukaan, jos se on mahdollista.
Usein väkivallasta selviytyminen vaatii ammattilaisen apua. Apua tarvitsevat kaikki väkivaltaa kohdanneet eli myös perheen lapset, vaikkeivät he itse olisi olleet väkivallan kohteena. Onko lähellä turvakotia tai muuta väkivaltatyötä tekevää tahoa? Turvakodit ovat aina auki ja niihin voi soittaa, vaikkei tarvitsisikaan kriisimajoitusta. Voitte ottaa myös yhteyttä Ensi- ja turvakotien liiton yhdistysten avopalveluihin tai Nettiturvakodin chattiin.
Varmista, että läheisesi on turvassa
Jos läheisesi päätyy siihen, että palaa kotiin, jossa asuu myös väkivaltaa käyttänyt puoliso, miettikää, miten turvallisuutta voisi lisätä. Voitte tehdä yhdessä turvasuunnitelman ja sopia siitä, miten voit olla hänen turvanaan. Onko perheessä lapsia? Miten heidän turvallisuutensa taataan? Läheisesi voi myös tarvita paikan, johon tulla tilanteen kärjistyessä, tai ihmisen, joka soittaa tarvittaessa poliisin nopeasti paikalle.
Tarjoa apuasi ja ole ystävä
Kerro, että sinulle voi soittaa ja luoksesi voi tulla. Tarjoudu auttamaan vaikeilta tuntuvien asioiden hoitamisessa tai vaikka lastenhoidossa ja kaupassa käynnissä. Lupaa kuitenkin vain se, minkä voit pitää.
Ole säännöllisesti yhteydessä ystävääsi ja tue häntä. Väkivallasta irrottautuminen on usein pitkä prosessi. Älä hylkää ystävääsi, vaikka hän tekisi mielestäsi vääriä päätöksiä.
Huoli läheisestä aiheuttaa usein suuttumuksen, pelon, voimattomuuden ja turhautumisen tunteita. Muista huolehtia myös omasta jaksamisestasi ja hae tarvittaessa apua myös itsellesi.
Nämä ohjeet on sovellettu Naisten linjan oppaasta Onko joku tuntemasi nainen parisuhdeväkivallan kohteen? Opas perheenjäsenille, ystäville ja naapureille.
On erityisen tärkeää, että väkivaltaa kohdanneella lapsella tai nuorella on olemassa turvallinen ja luotettava aikuinen, joka huomaa pahan olon, kysyy lapsen voinnista ja on lähellä.
Voisitko sinä olla sellainen?
- Pyydä lasta tai nuorta kertomaan mitä on tapahtunut.
- Muistikuvat saattavat olla hajanaisia, ne on hyvä käydä yhdessä läpi. Jos tilanne on juuri tapahtunut, kysy missä perheen muut jäsenet ovat ja tietävätkö vanhemmat, missä lapsi tai nuori on.
- Kysy lapselta tai nuorelta, miltä hänestä tuntuu ja mitä hän ajattelee. Pelottaako häntä?
- Onko lapsi tai nuori puhunut asiasta kenenkään kanssa? Kenelle hän voisi puhua? Toivooko hän, että sinä puhut asiasta?
- Sano, ettei väkivalta ole hänen syytänsä.
- Jos tilanne on akuutti, kysy tuntuuko hänestä turvalliselta mennä kotiin. Jos kotiin meneminen ei tunnu hyvältä vaihtoehdolta, miettikää yhdessä mitä tehdä. Voiko lapsi tai nuori olla luonasi? Voitko sinä mennä mukaan varmistamaan että tilanne on rauhoittunut? Jos tilanne on akuutti, soita sosiaalipäivystykseen.
- Miettikää, mikä voisi helpottaa lapsen tai nuoren oloa. Mitä hän tekee silloin, kun tuntuu pahalta?
- Kerro lapselle tai nuorelle, että hän voi saada apua. Vakavissa väkivaltatilanteissa tai jos perheessä on väkivallan lisäksi esimerkiksi alkoholismia tai mielenterveysongelmia, ulkopuolinen apu on tarpeen. Apua saa muun muassa turvakodeista ja väkivaltatyön avopalveluista, perheneuvoloista ja kuntien sosiaalivirastoista.
Koskaan ei ole liian myöhäistä puhua oman tai muun läheisen nuoren kanssa siitä, mistä terve ja turvallinen ihmissuhde muodostuu. Se on parasta lähisuhdeväkivallan ehkäisemistä.
Jos haluat varmuutta ja faktaa keskusteluunne, lue taustatietoa ja mieti vaikka yhdessä näkemiänne elokuvia tai TV-sarjoja, missä käsitellään lähisuhdeväkivaltaa.
Oleellisinta on kuitenkin avoin keskustelu: valitse sopiva tilanne, kannusta nuorta kertomaan omia mielipiteitään ja vältä omaa luennointia, keskeyttämistä ja syytöksiä. Kysy nuoresi kokemuksia ja näkemyksiä. Kysy, mitä hänen ystäväpiirissään tai koulussa on tapahtunut tai puhuttu näistä asioista.
- Voit tuoda keskustelussa esiin sitä, että seurustelun pitää olla hauskaa ja parisuhteen perustana on toisen kunnioitus, arvostus ja luottamus.
- Kysy nuorelta, mikä hänen mielestään on väkivaltaa. Kerro, ettei henkinen tai fyysinen väkivalta tai sillä uhkailu ole koskaan hyväksyttävää ja että väkivalta on rikos.
- Jutelkaa nuoren kanssa omista rajoista ja niiden asettamisesta.
- Jutelkaa siitä, mitä nuori voi tehdä, jos hänen tuttavapiirissään esiintyy väkivaltaa, hän itse joutuu väkivallan kohteeksi tai hän itse on väkivaltainen. Tietääkö hän mihin voi ottaa yhteyttä?
Sinun ei tarvitse itsekään tietää kaikkea, voitte etsiä yhdessä vastauksia. Älä painosta, jos nuori ei ole valmis keskusteluun. Yritä uudelleen toisen kerran. Osoita keskustelulla, että sinuun voi luottaa ja että sinun kanssasi voi puhua myös vaikeista asioista.