Seksiä yöllä kun nukun. Eli en ole mukana siinä mitenkään. Mies nauraa…eihän se ole raiskaamista, kun oma kumppani. Mulla nöyryytetty olo kuin olisin vain reikä. Hävettää koko asia. Mies raivostuu taas. Käy kimppuun, huutaa, haukkuu, repii, tönii, lyö kasvoille. Mä itken.. Mä en huuda. En huuda koskaan. Istun hiljaa, kuuntelen kuinka haukkuu minua rumilla sanoilla.
Seuraavana aamuna mies on hilpeä ja oikein hyvällä tuulella kuin olisi saanut energiaa ja iloa siitä, mitä teki. Mä istun hiljaa kahvikupin kanssa. Mies pussaa mua otsalle ja sanoo anteeksi, et tais tulla ylilyönti ja nyt onkin jo kiire töihin. Mä jään istumaan. Olen sairaslomalla, ollut jo vuoden. Masennus. Mulla ei ole enää elämää. Mies on vienyt sen pois. Lupaa muuttua, mutta tiedän jo, ettei muutu. Mun pitää muuttua, että pääsen pois tästä. Mistä saan voimaa lähteä? Olen jo niin väsynyt.