Nuoruudessa elin vapaana ja kokeilin rajojani. Kukaan ei ollut kertonut satuttamisesta. Minulla ei ollut ketään kenelle puhua. Jouduin usein manipuloiduksi ja myös raiskatuksi.
Tapahtumista on aikaa, ne olivat yksittäisiä ja lähes tuntemattomien tekemiä mutta tapahtuivat kaikki saman vuoden sisällä. Rajani rikottiin tuolloin toistuvasti kysymättä, olettamalla että nukuvaa tai humalassa olevaa saa panna noin vain. Minulle ei annettu mahdollisuutta puolustautua tai kertoa tahtoani kenellekkään. Kukaan ei kunnioittanut rajojani.
Pelkään edelleen, että rajani rikotaan saadakseen vain oma tyydytyksensä.
Tekojen jälkeen jouduin pakenemaan. Pakenemaan yksin, pimeään ja teeskentelemään ettei mitään ollut tapahtunut. Löysin lohtuni tupakasta, lävistysten teosta ja musiikista. Pakenin todellisuutta ja kotiani.
Lapsuudessa minua ei ollut opetettu puhumaan pahoista asioista. En luottanut tuolloin kehenkään läheiseeni. Enkä tiennyt kuinka kertoa ja kelle. Itkin vain paljon.
Nykyäänkin minun on vaikeaa ilmaista tahtoani ja mielipiteitäni, sillä koen itseni arvottomaksi. Opiskelen rajojani pitämistä edelleen.
Pelkään että minua satutetaan sukupuolesta huolimatta. Yksin ollessani pelkään, että joku tulee ahdistelemaan kotiini, Koen etten saa olla rauhassa oma rikkinäinen itseni vaan, että joudun selittelemään ja puolustelemaan jatkuvasti miksi esim. halaaminen ei olekaan ok. Yritän hyväksyä pelkoni ja elää niiden kanssa. Koen että ne ovat osa minua.
Nykyinen puolisoni tietää aikaisemmat kokemukseni ja kunniottaa minua.
Hänen kanssaan koen olevani turvassa. Hän kysyy ja haluaa auttaa selvittämään lukkojani seksuaalisuuden ja minuuteni suhteen.
Nykyään kaikki on paremmin mutta pelot ovat yhä elämässäni läsnä ja valitettavasti joudun usein selittelemään minuuttani ja valintojani etenkin miespuolisille ja itseäni vanhemille ihmisille.
Miksi ihmisten on vaikeaa ymmärtää koskemattomuutta ja rajojen rikkomista? Miksi oletetaan eikä kysytä? Miksei ymmärretä tai haluta auttaa vaan usein puolustellaan tekijää? Miksi asioihin vaikuttaa humala tai uhrin valinnat? Miksi yhtäkkiä uhri onkin vastuussa satuttamisestaan?
Valitettavan moni, jolle olen kertonut tapahtumista ei ole uskonut minua, vaan kieltänyt tapahtumat täysin. Itselleni on onneksi ollut apua nuorisotahoista, vertaistuesta, ystävistä ja kumppanistani.