Väkivallan käyttö alkoi todella huomaamattomasti; aluksi henkistä väkivaltaa, solvausta, vähättelyä. Joka perjantai töistä päästyään aloitti mies juomisen. Aluksi tilanne ei tuntunut pahalta. Otinhan itsekin muutaman lasin viiniä perjantain kunniaksi.
Tilanne pahenee. Tönimistä, riepottelua, väkisin makaamista…. Kaikki mahdollisimman hiljaisuudessa, ettei lapsi omassa huoneessa kuulisi. Kerran olin jo nukkumassa yöllä, kun mies tuli kotiin ja laittoi musiikin kovalle. Hermostuin väsyneenä itsekin – nyt loppuisi tämä yöllinen meteli…. Minut revittiin sängystä hiuksistani lattialle, syljettiin, potkittiin. Luulin jo miehen rauhoittuneen, kun yhtäkkiä hän istuu päälläni kädessään puukko, ei leipäveitsi, vaan puukko. Rukoilin miestä lopettamaan… Mies lopettaa…hämärän peitossa on, miten… Nappaan avaimet, kännykän ja juoksen rappukäytävään. Poliisi paikalle ja minä hysteerisenä rapussa. Onneksi lapset eivät olleet kotona! Joudun nukkumaan yön kotona. En nuku silmäystäkään vaan vapisen pelosta. Mies on yön putkassa. Pelkään edelleen henkeni puolesta joten lupaan hakea hänet sieltä aamulla pois. Sunnuntaina valuvat krokotiilin kyyneleet.
Seuraavalla viikolla, perjantai-ilta päättyy hänen osaltaan kapakkaan. Aamulla ilmoitan, että nyt saat ottaa tavarat ja lähteä. Mies käy yllättäen kurkkuun kiinni. Jalat hipaisevat enää lattiaa…Pyydän lopettamaan, kunnes ei enää ääntä. Mies päästää ja menee tupakalle. Otan avaimet ja kännyn mukaan ja jalat alle. Naapurissa asuu paras ystäväni, jonka ovet ovat aina avoinna. Kerron että nyt riittää. Nukun hänellä yöni. Kännykkä täyttyy viesteistä; välillä huora ja välillä kulta.
”Paljon kamomillateetä ja keskusteluja”
Ensimmäiset päivät ja yöt menevät jännityksessä: tuleeko hän takaisin? Nukun yöt pesäpallomaila sängyn alla. Päivät kuluvat työssä. Illat istun naapurissa ystävättäreni kanssa ja puhun ja puhun. Juomme kamomillateetä ja käymme tilanteita läpi. Lapset vaistoavat pelon. Tyttö kertoo jo muutaman viikon päästä, että hän on tiennyt koko ajan.
Pelko häviää vähitellen, tarvitaan paljon kamomillateetä ja keskustelua. Avain ystävättären kotiin edelleen minulla. Turvallista tietää…
Toipuminen vie kauan. Päätän, etten koskaan anna enää kenenkään kohdella samalla tavalla. Itsetunto täytyy kaivaa taas lattiasta uudelleen käyttöön. Pesäpallomaila nojaa edelleen eteisen nurkassa…