Olin nuorena suhteessa väkivaltaisen ja narsistisen miehen kanssa vähän yli vuoden. Suhde oli minulle ensimmäinen ja se eteni hyvin nopeasti. Ensimmäiset kaksi kuukautta kaikki oli normaalia, kunnes yhtäkkiä mies alkoi ”vitsillä” tönimään ja huorittelemaan minua kavereideni edessä. Hän teki tätä välillä myös kavereilleni, jotka eivät kuitenkaan uskaltaneet puuttua asiaan miehen uhkaavan käytöksen takia. Pikkuhiljaa tämä miehen vitsinheitto tuli osaksi arkipäivää.
Haukkumisen, julkisen nöyryyttämisen ja halventamisen yhteydessä tuli pian kehiin myös fyysinen väkivalta, johon en siinä vaiheessa enää osannut suhtautua muuten kuin alistumalla. Mies oli tehnyt minulle hyvin selväksi, että ansaitsen sen kaiken. Hän käytti väkivaltaa myös seksin aikana ja pakotti minut tekemään sellaista, mitä en itse olisi halunnut. Mies syytti kaikesta tekemästään minua ja sai minut uskomaan, että olen luuseri, jos en kestä haukkumista. Väkivalta, jota mies minua kohtaan käytti, oli esimerkiksi hiuksista repimistä, puremista, seinää tai esim. kaupanhyllyä vasten heittämistä, maahan viskaamista ja lyömistä. Syy kaikkeen olin minä. Kun hän retuutti minua ja sanoin että ottaa kipeää, mies sanoi minua heikoksi. Joka kerta, kun minuun sattui, hän nauroi ja jatkoi vain kovemmin.
Tuska, mitä mies minulle aiheutti, alkoi jossain vaiheessa olla niin hirveää, että koin kuoleman olevan ainoa vaihtoehto. Kun mieheni huomasi, että aloin voida huonosti, hän käski minun tappaa itseni. Hän myös usein tarjoutui tekemään sen, jos minä en itse siihen pystyisikään. Kun viimein tajusin, että on aika lähteä, eroprosessi kesti useita kuukausia. Mies ei antanut minun erota, vaan pakotti minut kerta toisensa jälkeen jatkamaan suhdetta. Hän uhkaili väkivallalla ja itsemurhalla, jos jättäisin hänet. Mies ei missään vaiheessa kokenut tehneensä itse mitään väärää.
Suhteen aikana sairastuin vakavaan masennukseen ja ahdistuneisuushäiriöön, joiden kanssa kamppailen vielä tänäkin päivänä. Erostamme on nyt kolme vuotta ja vaikka olen tällä hetkellä onnellisesti uudessa parisuhteessa, on henkiset haavat niin syvät, etten tiedä kuinka niistä selviän.
Toivon, että jokainen, joka kokee tai on kokenut vastaavaa, hakee apua eikä anna asioiden kasaantua. Niin minunkin olisi pitänyt tehdä.