Väkivallan monet muodot

Väkivallan muodoista fyysinen väkivalta tunnistetaan useimmin. Fyysinen väkivalta on esimerkiksi lyömistä, läpsimistä, tönimistä, hiuksista repimistä tai retuuttamista, kuristamista ja potkimista. Jos fyysinen väkivalta jättää jälkiä, se on helpoiten tunnistettavissa. Se voi aiheuttaa ruhjeita ja murtumia ja pahimmillaan johtaa jopa kuolemaan. Tärkeää on kuitenkin muistaa, että fyysinen väkivalta ei aina jätä näkyviä jälkiä.

Väkivallan muodoista henkinen väkivalta on yleisin, mutta se tunnistetaan edelleen huonosti. Väkivallan tekijä pyrkii eri keinoin kontrolloimaan ja hallitsemaan väkivallan kokijaa.

Henkistä väkivaltaa on esimerkiksi:

• alistaminen
• nimitteleminen ja haukkuminen
• eristäminen esimerkiksi ystävistä tai sukulaisista
• vapaan liikkumisen estäminen
• jatkuva seuraaminen ja yhteydenpito (esim. soittelu tai viestittely)
• taloudellinen alistaminen
• mielipiteiden ilmaisun tai pukeutumisen kontrollointi
• seksuaalisuuteen liittyvä alistaminen
• fyysisellä väkivallalla uhkaaminen

Fyysinen väkivalta sisältää aina myös henkistä väkivaltaa. Jo väkivallan uhan alla eläminen on henkistä väkivaltaa. Pelkoa voidaan pitää vakivallan merkittävimpänä ja yleisimpänä merkkinä väkivallan määrästä ja laadusta riippumatta. Monet väkivaltaa kokeneet kertovatkin, että pelko ja pelossa eläminen sekä väkivallan uhka on läheisen tekemässä väkivallassa pahinta.

Henkistä väkivaltaa voi olla erittäin vaikea tunnistaa, sillä se voi alkaa hyvin pikkuhiljaa ja olla aluksi hyvin vähäeleistä ja hienovaraista. Väkivallalla on tapana vähitellen paheta, joten myös henkinen väkivalta yleensä pahenee. Tällöin sitä kokeva on alkanut pitää tilannetta normaalina eikä huomaa henkisen väkivallan pahenemista.

Riita muuttuu väkivallaksi, kun et enää uskalla kertoa mielipidettäsi, koska pelkäät miten puolisosi siihen reagoi. Normaaliin riitelyyn kuuluu se, että riidan osapuolet voivat vapaasti kertoa oman mielipiteensä ilman pelkoa seurauksista.

Mikäli olet epävarma, onko kokemasi henkistä väkivaltaa, voit tulla juttelemaan Nettiturvakodin chattiin tai soittaa esimerkiksi väkivaltatyön avopalveluihin ja keskustella asiantuntijan kanssa.

Seksuaalisuutta loukkaavan väkivallan (seksuaaliväkivallan) tunnusmerkki on, ettei väkivaltaa käyttävä kunnioita toisen ruumiillista ja seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Raja väkivallan kohdalla rikkoutuu yleensä silloin, kun väkivaltaa kokeva osapuoli kokee, ettei tilanne ole enää hänen hallittavissaan. Seksuaalisuutta loukkaavaa väkivaltaa ovat esimerkiksi

• raiskaus
• seksiin pakottaminen ja painostaminen
• pakottaminen nöyryyttäviin seksuaalisiin tekoihin
• kuvaaminen ilman lupaa
• nukkuvan tai sammuneen hyväksikäyttö
• seksuaalinen ahdistelu

Seksuaalisuutta loukkaava väkivalta on sekä fyysistä että henkistä väkivaltaa.

Jokaisella aikuisella on oikeus päättää omasta rahankäytöstään ja omaisuudestaan. Joskus väkivalta parisuhteessa ilmenee taloudellisena väkivaltana.

Taloudellista väkivaltaa on esimerkiksi:

• läheisen tai puolison oman rahankäytön estäminen
• läheisen tai puolison rahattomana pitäminen
• taloudellisen päätäntävallan rajoittaminen ja kontrollointi tai kokonaan ulkopuolelle jättäminen
• työssäkäynnin estäminen
• toisen omaisuuden tai rahan luvaton käyttäminen.

Taloudellista väkivaltaa voi olla myös velan tai luoton ottamiseen pakottamista. Se voi myös jatkua eron jälkeen, mikäli väkivaltaa käyttävä ei suostu maksamaan esimerkiksi lasten elatusmaksuja.

Taloudellinen väkivalta on vallankäyttöä, jonka tarkoituksena on rajoittaa puolisoa niin henkisesti kuin fyysisesti.

Lue lisää taloudellisesta väkivallasta Taloudellisen väkivallan oppasta tai Taloudellisen väkivallan -sivuilta. 

Pakottava kontrolli on usein piilossa tapahtuvaa väkivaltaa. Teot tapahtuvat piilossa, eikä väkivalta jätä näkyviä jälkiä. Ainoa merkki pakottavasti kontrollista voi olla väkivallan kokijan muuttunut tai vetäytyvä käytös.

Parisuhteesa pakottava kontrolli tarkoittaa toistuvaa vallankäyttöä ja kontrollointia. Se ei ole satunnaista nimittelyä tai toisen asioihin puuttumista, vaan pitkäkestoista ja tarkoituksellista. Pakottava kontolli saa väkivallan kokijan muuttamaan omaa käytöstään ja olemistaan. Pakottava kontrolli ei useinkaan rajoitu vain kotiin, vaan ulottuu esimerkisi harrastuksiin, muihin ihmissuhteisiin, sometilien seurantaan tai rahan käyttöön.

Digitaalinen väkivalta tarkoittaa digitaalisten laitteiden käyttämistä väkivallan välineenä. Erilaiset laitteet ja sovellukset tarjoavat monia tapoja kontrolloida, seurata, pelotella ja häpäistä. Digitaalinen väkivalta voi ilmeta esimerkiksi häirintänä, kuvien levittämisenä ilman lupaa tai seuraamisena erilaisten teknologisten laitteiden tai sovellusten avulla. Digitaalisen väkivallan teot täyttävät usein rikoksen tunnusmerkit.

Uskonnollinen väkivalta on uskontoon perustuvaa henkistä väkivaltaa. Uskonnollinen väkivalta voi ilmetä parisuhteessa toisen uskonnollisuuden sekä uskonnollisten tarpeiden pilkkaamisena, halveksimisena tai jopa kieltämisenä. Se voi olla myös pakottamista noudattamaan jonkin uskonnon mukaisia normeja ja sääntöjä. Hengellinen väkivalta puolestaan on uskonnollissävytteistä käyttäytymistä, jolla pyritään murtamaan tai nujertamaan uskonnollisin uhkauksin, vaatimuksin tai pakottein toisen ihmisen elämänkatsomus, elämäntapa tai mielipide.

Kunniaan liittyvällä väkivallalla tarkoitetaan väkivaltaa, jota oikeutetaan ja perustellaan perheen, suvun tai yhteisön yhteisen kunnian säilyttämisellä tai palauttamisella.  Kunniaan liittyvää väkivaltaa on esimerkiksi uhrin kontrollointi ja rajoittaminen eri tavoin. Väkivallan syynä voi olla pelko kunniasääntöjen loukkaamisesta tai jo tapahtunut tilanne, jossa kunniasääntöjä on loukattu.

Kunniaan liittyvään väkivaltaan liittyy kunnian palauttaminen irtisanoutumalla kunniattomasta käytöksestä esimerkiksi rankaisemalla kunniasäännön rikkojaa. Kunniaan liittyvä väkivalta on esimerkiksi väkivallan kokijan kontrollointia, rajoittamista, eristämistä, uhkailua ja pakottamista.

Parisuhteen aikainen väkivalta voi eron jälkeen muuttua vainoamiseksi. Vainoaminen on toistuvaa, ei toivottua yhteydenottamista, seuraamista, tarkkailua ja uhkaamista, joka on omiaan aiheuttamaan kohteessaan pelkoa ja ahdistusta. Vainoava käytös voi olla pienieleistä uhkaavaa vihjailua, säälimätöntä mustamaalaamista tai se voi kärjistyä myös fyysisiin väkivallan tekoihin. Teknologiset sovellukset, kuten esimerkiksi sosiaalinen media ovat nykyään aina jollain tavoin osana vainoamista. Vainoaminen on rikos ja siitä voidaan tuomita sakkoja tai enimmillään kaksi vuotta vankeutta.

Vainoaminen on lähisuhdeväkivaltaa, joka kärjistyy erossa tai eron uhatessa. Vainoaminen, kontrollointi tai alistaminen on usein alkanut jo parisuhteen aikana. Vainoamistapauksissa kärsijöitä on aina monia. Varsinaisen kohteen lisäksi erityisesti yhteiset lapset, läheiset, työkaverit, mutta myös itse vainoaja, jonka elämä kapeutuu pakonomaiseen pyrkimykseen pitää kiinni entisestä.

Lisätietoja:

• Parisuhdevainosta voit lukea lisää Varjo tukikeskuksen – sivuilta.
• Opas vainoa kokeville: Haluan elää, en vain ole hengissä – Opas vainotutulle
• Opas digitaaliselta vainolta suojautumiseksi
• Miten voit toimia, jos olet eronnut, mutta väkivallan uhka ei ole poistunut.
• Myös vainoajille on tarjolla apua. Lue lisää täältä.

Vieraannuttamisella tarkoitetaan yleensä eron jälkeen esiintyviä toimintatapoja, jossa toinen vanhempi pyrkii aiheuttamaan haittaa lapsen ja toisen vanhemman suhteelle. Näissä tilanteissa lapsen ja toisen vanhemman kiintymyssuhde on ollut hyvä ja normaali ennen eroa. 

Vanhempi saattaa vieraannuttaa esimerkiksi:

• puhumalla lapselle vain negatiivisia asioita toisesta vanhemmasta,
• manipuloimalla lapsen ajatuksia eri tavoin,
•  herättämällä lapsessa aiheettomia pelkoja,
• estämällä lapsen ja toisen vanhemman tapaamiset ja yhteydenpidon. 

Lue lisää vieraannuttamisesta Apua eroon -sivustolta tai tule keskustelemaan kokemuksistasi chattiin.

Väkivaltaisen perheen tai parin elämässä toistuvat tietyt vaiheet. Lähisuhdeväkivallan prosessi etenee yleensä ohessa olevan kuvan osoittamalla tavalla. Kuulostaako se sinusta tutulta?

Jännityksen kasvaminen

Ensimmäisessä vaiheessa esiintyy erimielisyyttä, välit kiristyvät ja parisuhteessa tai perheessä yleensä riidellään. Puolisoon kohdistuvat odotukset ovat jääneet toteutumatta ja tyytymättömyys luo riitatilanteita. Jännitys voi purkautua erilaisia väkivallan muotoina, kuten henkisenä väkivaltana. Riitelyyn voi liittyä myös fyysistä väkivaltaa, esimerkiksi tönimistä, uhoamista, nöyryyttämistä ja tavaroiden rikkomista. Erimielisyys jää usein käsittelemättä ja jännitys kasvaa.

Väkivaltatilanne

Jännityksen kasvua seuraa väkivaltatilanteen ”räjähdys” eli esimerkiksi fyysinen pahoinpitely. Tavallisesti jokin toisarvoinen asia laukaisee väkivaltaisen käyttäytymisen. Vaiheeseen saattaa liittyä myös päihteiden käyttöä, joka voi merkitä väkivallantekijälle hyväksyttyä syytä käyttäytyä väkivaltaisesti.

Anteeksipyytäminen ja anteeksiantaminen

Väkivaltatilanteen jälkeen seuraa rauhallinen vaihe, jonka aikana väkivallan tekijä ilmaisee katumusta, pyytää anteeksi ja pyrkii hyvittämään tekoaan. Väkivaltaa käyttäneen puolison ahdistus ja häpeä kannustavat häntä lupauksiin väkivallattomasta elämästä: ”Tämä ei koskaan enää toistu!” Anteeksipyytämistä seuraa anteeksianto. Kumpikin puoliso haluaa elämän jatkuvan rauhallisena.

Jonkin aikaa menee yleensä hyvin, mutta hoitamattomana väkivallalla on tapana uusiutua. Vähitellen väkivalta voi muuttua yhä kovemmaksi ja esimerkiksi henkinen väkivalta voi muuttua fyysiseksi. Väkivaltakierre alkaa pyöriä yhä kiivaammin ja välit eri vaiheiden välillä lyhentyvät. Väkivallasta saattaa tulla luonnoton vääristyneen todellisuuden tila, jonka piirteitä ovat väkivallan vähättely ja väkivallan oikeutettuna pitäminen. Tässä vaiheessa väkivaltaa kokeneen puolison on vaikeaa tunnistaa väkivaltaa, varsinkin jos väkivalta ei ole fyysistä.

Anteeksipyytämisen vaiheessa molemmat puolisot haluavat muutosta ja uskovat siihen. Se on hyvä tilaisuus hakea apua molemmille osapuolille yhdessä ja erikseen – tilanteesta ja tarpeista riippuen.

Lähteenä soveltaen käytetty: Walker (1989), Psychology and violence against women.

Rakkaus

• Puolisoilla on tilaa yksilölliseen itsensä kehittämiseen, kasvamiseen ja toive toisenkin osapuolen kehittymisestä ja kasvamisesta.
• Erilliset harrastukset ja yhteiset harrastukset; omat ja yhteiset ystävät; myös tärkeiden parisuhteen ulkopuolisten ihmissuhteiden vaaliminen.
• Toinen toisensa henkisen kasvun rohkaisu; vahva itsetunto.
• Luottamus ja avoimuus.
• Keskinäinen arvostus ja loukkaamattomuus.
• Halu asettua alttiiksi ja olla aito.
• Tilaa suhteeseen liittyvien tunteiden tutkimiseen.
• Kyky nauttia yksinolosta.

Riippuvuus

• Korostunut halun ja hullaantumisen osoittaminen todisteena rakkaudesta.
• Täydellinen sitoutuminen; muut ystävyys- ja perhesuhteet ovat rajoittuneita; vanhojen ystävien ja harrastusten laiminlyönti.
• Toisen osapuolen käyttäytymisen vahtiminen; oma identiteetti ja minäkuva ovat riippuvaisia toisen hyväksynnästä.
• Mustasukkaisuus. Omistushalu, kilpailun pelko, ”omaisuuden turvaaminen”.
• Toisen osapuolen tarpeet saavat väistyä toisen eduksi.
• Turvallisuuden tavoittelu toistuvien, vakiintuneiden toimintojen avulla.
• Kärsimättömyys. kyvyttömyys kestää erillään oloa (riidankaan aikana); vielä tiukempi ripustautuminen.

Lähde: Beattie, M. (1999) Irti läheisriippuvuudesta – miten lopetan muiden holhoamisen ja alan huolehtia itsestäni

Jokainen voi olla jossain elämänsä vaiheessa hetkellisesti mustasukkainen. Lievä mustasukkaisuus kuuluu usein suhteeseen ja siitä päästään yleensä keskustelemalla yli. Joskus mustasukkaisuus menee kuitenkin liian pitkälle ja muuttuu väkivaltaiseksi käyttäytymiseksi. On tärkeää tunnistaa milloin mustasukkaisuus muuttuu väkivaltaiseksi käytökseksi.

Mustasukkaisuutta on monen asteista. Sitä voi olla esimerkiksi suhteen alussa, jolloin ei vielä olla aivan varmoja suhteen molemminpuolisuudesta ja kestävyydestä. Lievä mustasukkaisuus voi myös olla merkki välittämisestä ja kiinnostuksesta. Mustasukkaisuuden kohdekaan ei välttämättä pidä sitä ahdistavana, vaan merkkinä rakkaudesta ja välittämisestä.

Mustasukkainen ihminen pelkää, ettei kelpaa tai riitä läheiselleen tai, että lopulta hänelle rakkain ihminen hylkää hänet. Jatkuvat pelot johtavat usein siihen, että ihmisestä tulee epäilevä tai syyttelevä läheistään kohtaan. Silloin mustasukkaisuus voi muuttua väkivallaksi. Tuolloin kumppani ei keskusteluista huolimatta luota toiseen, vaan vahtii hänen menemisiään ja tekemisiään. Silloin hän pyrkii kontrolloimaan puolisoaan. Tilannetta vaikeuttaa, jos mustasukkainen ei ymmärrä, ettei tilanne ratkea kontrolloimalla kumppania. Väkivallaksi muuttunut mustasukkaisuus ahdistaa ja pelottaa sen kohteeksi joutunutta.

Sairaalloista mustasukkaisuus on, kun mustasukkaiselta puuttuu syyllisyydentunto. Yritykset kontrolloida kumppania päätyvät usein myös fyysiseen väkivaltaan. Jos henkinen väkivalta jatkuu pitkään, se ahdistaa ja masentaa uhrinsa ja nujertaa hänen itsekunnioituksensa. Puolisoiden välinen keskustelu ei enää riitä tilanteen parantamiseen vaan tarvitaan ammattiapua.

Mikä avuksi?

Luottamuksen puutteeseen auttaa parhaiten avoimuus ja puhuminen. Syyttelyn ja salailun sijaan parisuhteeseen liittyvistä peloista ja toiveista tulisi puhua. Se vahvistaisi yhteenkuuluvuuden tunnetta ja luottamusta pariskunnan välillä. Jokaisen tulisi saada kokea parisuhteessa olevansa erityinen, rakastettu ja kunnioitettu.

Neuvoja mustasukkaiselle

• Puhu kumppanillesi. Kerro, miltä sinusta tuntuu ja mitä pelkäät. Pyri ensisijaisesti luottamaan kumppaniisi.
• Näytä rakkauttasi ja helliä tunteitasi, silloin saat vastalahjaksi sitä mitä eniten kaipaat eli todisteen siitä, että sinua rakastetaan.
• Pidä huolta itsestäsi. Tapaa ystäviä, sukulaisia, harrasta. Älä anna synkille ajatuksille valtaa.
• Jos koet, että sinun on vaikea hallita mustasukkaisuuden tunteitasi tai koet tunteesi hallitsevan sinua, hae apua itsellesi.

Neuvoja mustasukkaisuuden kohteelle

• Kuuntele, pyri ymmärtämään ja olemaan empaattinen. Ei ole helppo tunnustaa mustasukkaisuuttaan ja siihen liittyviä tunteita.
• Kerro avoimesti parisuhteen ja kodin ulkopuolisesta elämästä. Korjaa väärinkäsitykset.
• Älä syyllisty, jos toinen syyttelee. Aseta rajat. Selvitysten vaatiminen ja vahtiminen on kiellettyä kunnioittavassa parisuhteessa.
• Pidä huolta itsestäsi. Tapaa ystäviä, sukulaisia ja harrasta. Älä anna synkille ajatuksille valtaa.

Monet ihmiset voivat samaistua kertomuksiin sisarusten välisestä kateudesta, kilpailusta ja toistuvista konflikteista. On olemassa kuitenkin piste, jonka jälkeen kyse ei ole enää tavallisesta nahistelusta vaan ongelmallisesta ja vahingollisesta käytöksestä. Joskus sisarusväkivallan ja pahoinpitelyn erottaminen kilpailusta ja riitelystä voi olla vaikeaa. Sisarusväkivaltailmiön tunnistaminen ja tunnustaminen on tärkeää, sillä väkivalta sisarusten välillä on kaikista yleisin perheväkivallan muoto ja oman sisaruksen kiusaaminen jopa yleisempää kuin koulukiusaaminen.

Minkälainen käytös sisarussuhteessa on huolestuttavaa?

On normaalia, että sisarussuhde aiheuttaa joskus aggression tunteita, jotka purkautuvat lasten välillä kilpailuna ja riitoina. Sen sijaan väkivallaksi muuttunut aggressio ei ole koskaan hyväksyttävää. Sisarusväkivallassa voi olla kyse sisaruksen kiusaamisesta – vakavimmillaan kyse on pahoinpitelyrikoksesta. Kiusaamisella tarkoitetaan väkivallan muotoa, jolla kiusaaja pyrkii aiheuttamaan kohteelle fyysistä tai psyykkistä vahinkoa. Kiusaaminen sisältää toiseen henkilöön toistuvasti ja suunnitelmallisesti kohdistettua verbaalista, symbolista, henkistä tai fyysistä aggressiota. Väkivalta voi olla myös materiaalista, jolloin se kohdistuu sisaruksen omaisuuteen esimerkiksi tavaroita tahallisesti rikkomalla tai lemmikkiä satuttamalla.

Sisarussuhteessa ilmenevän aggressiivisen käytöksen hälyttäviä piirteitä ovat fyysisesti, psyykkisesti tai seksuaalisesti satuttavan käytöksen

• Tarkoituksellisuus
• Toistuvuus
• Vakavuus
• Yhdensuuntaisuus (vakiintuneet uhrin ja tekijän roolit)
• Kohteessa aiheuttamat pelon ja ahdistuksen tunteet

Seuraukset vähintään yhtä vakavia kuin vanhempi-lapsi väkivallassa

Sisarus on lapsen merkittävimpiä vertaisia, joten väkivalta sisaruksen tekemänä saattaa olla lapselle erityisen haavoittavaa. Sisarusväkivallalla tiedetään olevan monia sekä välittömiä että kauaskantoisia negatiivisia seurauksia, jotka ilmenevät psykologisina ja käyttäytymiseen liittyvinä ongelmina. Se, että väkivalta tapahtuu lapsen kotona, tarkoittaa pahimmillaan 18 vuoden piinaa. Myös sisaruksen seksuaalinen pahoinpitely on vakavuudessaan verrattavissa vanhemman lapseen kohdistamaan seksuaaliseen hyväksikäyttöön.

Sisarusväkivalta on samalla vanhempien lapsiinsa kohdistamaa laiminlyöntiä

Vanhemmilla on lakiin kirjattu vastuu lapsen hyvinvoinnista. Jos lapsi joutuu kokemaan sisaruksen tekemää väkivaltaa, huolenpitovelvollisuus ei täyty. Myös väkivaltaisesti käyttäytyvä lapsi on tapauksesta riippuen vailla joko riittävää kasvatusta tai tarvittavaa hoidollista apua. Vanhempien tehtävä on turvata lapsen tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi. Kun koti on turvaton, lapsen kehitys ja hyvinvointi vaarantuvat.

Pahoinpitely on rikos – myös lapsen tekemänä

Rikosoikeudellinen vastuu alkaa 15-vuotiaana. Alle 15-vuotiaan lapsen lainvastaiseen käytökseen puuttuvat poliisin lisäksi aina myös sosiaaliviranomaiset. 15 vuotta täyttänyt rikoksentekijä voidaan tuomita sakkoihin, nuorisorangaistukseen, yhdyskuntapalveluun tai vankeuteen. Myös alle 15 -vuotiaiden tekemänä rikoslaissa määritellyt teot ovat rikoksia ja lapsi on teoistaan vahingonkorvausvelvollinen.

On tärkeää saada tekijä vastuuseen teoistaan, jotta hän ymmärtää tekojensa vakavuuden ja uhrin oikeusturva toteutuu. Tekijän vastuuseen saattamisella osoitetaan, että väkivalta ei ole hyväksyttyä.

Mikä avuksi?

On välttämätöntä, että sisarusten väliseltä väkivallalta ei suljeta silmiä. Vanhemmat ovat ensisijaisessa roolissa ongelmallisen käytöksen tunnistamisessa ja siihen puuttumisessa. Mikäli vanhemmat eivät jostain syystä kykene estämään ja lopettamaan väkivaltaa, heillä on velvollisuus hakea siihen apua. Jos vanhemmat eivät kuitenkaan tee niin, on todella tärkeää, että väkivallan uhri uskaltautuu itse kertomaan tilanteesta jollekin luotettavalle aikuiselle. Kenenkään ei tarvitse elää sisaruksen väkivallan varjossa!

Pahoinpitelyt (rikoslain 21 luku)

Pahoinpitely yksityisellä paikalla – myös kotona – on virallisen syytteen alainen rikos. Lain tarkoitus on, että kotona tapahtuviin väkivaltarikoksiin suhtaudutaan samalla vakavuudella ja samoilla rikosoikeudellisilla seuraamuksilla kuin muihinkin väkivaltarikoksiin. Yhteiskunta haluaa puuttua perhe- ja lähisuhdeväkivaltaan ja kotiin hälytetty poliisipartio tekee rikosilmoituksen tapahtuneesta väkivaltatilanteesta. Pahoinpitelyn yritys on myös rangaistava teko.

Laki jakaa pahoinpitelyt kolmeen ryhmään:

• Lievä pahoinpitely
• Pahoinpitely
• Törkeä pahoinpitely

Pahoinpitelyn aste arvioidaan vammojen, rikoksen tekotavan ja sen aiheuttaman henkisen kärsimyksen perusteella.

Lievä pahoinpitely on virallisen syytteen alainen rikos, jos teko on kohdistunut 1) kahdeksaatoista vuotta nuorempaan henkilöön, 2) tekijän aviopuolisoon tai entiseen aviopuolisoon, sisarukseen tai sukulaiseen suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa taikka henkilöön, joka asuu tai on asunut tekijän kanssa yhteistaloudessa tai on tai on ollut muuten näihin rinnastettavan henkilökohtaisen suhteen takia hänelle läheinen taikka 3) henkilöön hänen työtehtäviensä vuoksi eikä rikoksentekijä kuulu työpaikan henkilöstöön.

Muissa tapauksissa lievä pahoinpitely on asianomistajarikos, mikä tarkoittaa sitä, että uhrin on vaadittava tekijälle rangaistusta rikoksesta, jotta rikoksen tutkinta alkaisi.

Pahoinpitely ja törkeä pahoinpitely ovat aina virallisen syytteen alaisia rikoksia. Pahoinpitelyjen ja törkeiden pahoinpitelyjen osalta poliisin tekemän esitutkinnan tulokset annetaan syyttäjälle syyteharkintaan. Törkeä pahoinpitely johtaa aina oikeuskäsittelyyn.

Uhrilla eli asianomistajalla on oikeus ottaa sekä poliisikuulusteluihin että mahdolliseen oikeuskäsittelyyn rinnalleen tukihenkilö. Jos tuttavapiiristä ei löydy ketään sopivaa, tukihenkilöä voi kysyä esimerkiksi Rikosuhripäivystyksestä.  Poliisin sivuilta löytyy hyvät ohjeet pahoinpitelyn uhrille.

Seksuaalirikokset (rikoslain 20 luku)

Avio- tai avosuhde ei anna oikeutta loukata toisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Raiskaus avioliitossa on kriminalisoitu Suomessa vuonna 1994. Seksuaalirikoksen yritys on myös rangaistava teko.

Seksuaalirikoslaki rikoslain 20 luvussa määrittää mm. seuraavat rikosnimikkeet:

• Raiskaus
• Törkeä raiskaus
• Pakottaminen seksuaaliseen tekoon
• Seksuaalinen hyväksikäyttö
• Seksuaalinen ahdistelu

Pakottaminen seksuaaliseen tekoon sekä seksuaalinen hyväksikäyttö ja ahdistelu ovat asianomistajarikoksia. Tällöin uhrin on poliisikuulustelussa vaadittava epäillylle rangaistusta. Raiskaus ja törkeä raiskaus ovat aina virallisen syytteen alaisia rikoksia.

Raiskauksen tunnusmerkistöön kuuluu ensinnäkin väkivallan käyttö tai väkivallalla uhkaaminen. Raiskaus voi olla myös sen hyväksikäyttämistä, että toinen on tiedottomuuden, sairauden, vammaisuuden, pelkotilan tai muun avuttoman tilan takia kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan ja tekijä on sukupuoliyhteydessä uhrin kanssa. Myös sukupuolielimiin esimerkiksi sormin tunkeutuminen lasketaan raiskaukseksi.

Rikoslain 20 luvussa lapsiin kohdistuneita seksuaalirikoksia ovat:

• Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, joka tarkoittaa koskettelua tai muuta seksuaalista tekoa, joka on omiaan vahingoittamaan lapsen kehitystä ja jonka kohteena tai tekijäksi houkuteltuna alle 16-vuotias (tai alle 18-vuotias, jos tekijä on lapsen vanhempi tai häneen rinnastettava) on.
• Törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, joksi katsotaan lähtökohtaisesti sukupuoliyhteys. Jos teko ei kuitenkaan ole kokonaisuutena arvostellen törkeä, kyse on lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Lisäksi törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkkejä määrittävät seuraukset, tekotapa tai tekijän erityinen asema lapsen elämässä.
• Lapsen houkutteleminen seksuaalisiin tarkoituksiin tarkoittaa tapaamisen tai muun kanssakäymisen ehdottamista alle 18-vuotiaalle siten, että tekijän tarkoituksena on lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö tai sen törkeä tekomuoto tai sukupuolisiveellisyyttä loukkaavien kuvien tai kuvatallenteiden valmistaminen.
• Seksuaalinen hyväksikäyttö, jossa tekijä asemaansa hyväksikäyttäen taivuttaa alle 18-vuotiaan sukupuoliyhteyteen tai seksuaaliseen tekoon.

Lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset ovat aina virallisen syytteen alaisia.

Poliisin sivuilta löytyy ohjeet myös raiskauksen uhrille.

Apua raiskauksen tai muun seksuaalirikoksen uhreille löydät tästä listasta.

Vapauteen kohdistuvat rikokset (rikoslain 25 luku)

Vainoaminen on ollut Suomessa rikos vuoden 2014 alusta alkaen. Lain mukaan vainoamiseen syyllistyy henkilö, joka toistuvasti uhkaa, seuraa, tarkkailee, ottaa yhteyttä tai muulla näihin rinnastettavalla tavalla vainoaa toista niin, että se on omiaan aiheuttamaan vainotussa pelkoa tai ahdistusta.

Vainoamisesta voidaan tuomita sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta. Vainoaminen on virallisen syytteen alainen rikos.

Voit lukea lisää vainoamisesta ja vinkkejä niin vainotuille kuin vainoajille Tukikeskus Varjon sivuilta.

Lähestymiskielto tarkoittaa, että henkilöä, joka uhkaa toisen henkeä, terveyttä, vapautta tai rauhaa tai muuten vakavasti häiritsee toista, voidaan kieltää ottamasta yhteyttä itsensä uhatuksi tuntevaan henkilöön. Lähestymiskiellon rikkomisen rangaistuksena on sakkoa tai enintään yksi vuosi vankeutta. Lähestymiskielto voidaan määrätä myös silloin, kun kiellolla suojattava ja kieltoon määrättävä henkilö asuvat samassa asunnossa.

Lähestymiskieltoa haetaan poliisilta tai suoraan käräjäoikeudelta, joko suullisesti tai kirjallisesti. Lähestymiskieltohakemukset käsitellään aina kiireellisinä ja lähestymiskielto voidaan määrätä myös väliaikaisena. Väliaikainen kielto viedään viipymättä käräjäoikeuden käsittelyyn. Lähestymiskielto on voimassa käräjäoikeuden määräämän ajan, kuitenkin enintään yhden vuoden, uusittuna enintään kaksi vuotta kerrallaan.

Lähestymiskiellon hakemista varten kannattaa kerätä todistusaineistoa, esimerkiksi lääkärinlausunto, ulkopuolisia todistajia tai säilytettyjä uhkausviestejä. Myös kaikki digitaalinen materiaali (esimerkiksi yhteydenotot sosiaalisessa mediassa) kannattaa kerätä. Lähestymiskiellon rikkomisesta tulee tehdä rikosilmoitus ja esittää mahdollinen todistusaineisto.

Perusmuotoinen lähestymiskielto kieltää yhteydenotot, yhteydenoton yritykset, seurannan ja tarkkailun. Laajennettu lähestymiskielto kieltää myös oleskelun jollakin suojattavan elämään liittyvällä erikseen määrätyllä alueella.

Aloitteen lähestymiskiellon määräämiseksi voi tehdä asianosaisen lisäksi poliisi, syyttäjä tai sosiaaliviranomainen.

Perheen sisäinen lähestymiskielto voidaan määrätä, jos samassa osoitteessa asuvan uhkauksista yms. voidaan päätellä, että hän tulisi todennäköisesti tekemään toisen henkilön henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuvan rikoksen. Edellytykset ovat siis tiukemmat kuin tavallisen lähestymiskiellon.

Asianomaisella on oikeus ottaa sekä kuulusteluihin että mahdolliseen oikeuskäsittelyyn rinnalleen tukihenkilö. Jos tuttavapiiristä ei löydy ketään sopivaa, tukihenkilöä voi kysyä esimerkiksi Rikosuhripäivystyksestä.

Poliisin sivuilta löydät ohjeita lähestymiskiellosta (eri kieliversiot).

Lastensuojelulain mukaan lapsella on oikeus turvalliseen ja virikkeitä antavaan kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen – siihen ei kuulu väkivalta. Lapsella on kaikissa tilanteissa etusija erityiseen suojeluun.

Laissa lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta kielletään lapsen alistaminen, ruumiillinen kurittaminen ja muulla tavoin loukkaavasti kohteleminen.

Jokaisella kansalaisella on oikeus tehdä ilmoitus lapsiin kohdistuvista laiminlyönneistä, vaaroista, heitteillejätöistä tai pahoinpitelyistä. Lastensuojelulaki velvoittaa erityisesti virkaa tai julkista tointa hoitavia työntekijöitä tekemään sosiaaliviranomaisille ilmoituksen perhe- tai yksilökohtaisen lastensuojelun tarpeessa olevasta lapsesta. Työntekijöillä on siten velvollisuus tehdä ilmoitus poliisille, kun heillä on syytä epäillä lapseen kohdistunutta seksuaalirikosta.

Lisätietoja:

• Lastensuojelun käsikirja
• Lastensuojelu.info

Istanbulin sopimus eli sopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta

Istanbulin sopimus on Euroopan Neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemiseksi ja torjumiseksi. Sopimus velvoittaa jäsenvaltioita toimimaan naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan vähentämiseksi. Sopimuksen pyritään parantamaan lähisuhdeväkivallasta kärsivien asemaa. Sopimus astui voimaan Suomessa 1.8.2015. Suomi raportoi ensimmäistä kertaa sopimuksen sisällön toteuttamista EU:n komissiolle vuonna 2018.

Euroopan Neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta on historiallinen, merkittävä ja laaja-alainen kansainvälinen, oikeudellisesti sitova sopimus, joka sisältää määräyksiä väkivallan ennaltaehkäisystä, uhrien auttamisesta, väkivallan tekijöiden rankaisemisesta ja laajoista yhteen sovitettavista toimintaperiaatteista. Sopimus vahvistaa sukupuolten tasa-arvon ja naisiin kohdistuvan väkivallan välisen yhteyden sekä tunnustaa väkivallan sukupuolittuneisuuden. Sopimus koskee kaikkia sopimuksen soveltamisalaan kuuluvia väkivallantekoja ja kaikkia uhreja.

Sopimuksen pääperiaatteita:

• Naisiin kohdistuva väkivalta on ihmisoikeusrikkomus ja syrjinnän muoto
• Sukupuolten välinen tasa-arvo on ratkaisevaa väkivallan ehkäisyssä
• Perheväkivalta vaikuttaa suhteettomasti naisiin ja lapsiin
• Uhrin ihmisoikeudet, tarpeet ja turvallisuus asettuvat ensisijaisiksi

Sopimuksen edellyttämät toimenpiteet ovat monilta osin hyvin konkreettisia mutta ne vaativat toteutuakseen taloudellista panostusta. Palveluita on Suomessa kehitetty sopimuksen ratifioinnin jälkeen: uusia turvakoteja on avattu ja Suomessa toimii nykyään maksuton neuvontapuhelin (p. 080 005 005), joka on tarkoitettu lähisuhdeväkivallan uhreille ja heidän omaistensa tueksi. Uhrien ja erityisesti lasten auttamiseen sekä tekijäohjelmien kehittämiseen tulee panostaa jatkossa.

Lanzaroten sopimus on Euroopan neuvoston yleissopimus lasten suojelemisesta seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan ja seksuaalisen hyväksikäytön ja riiston kohteeksi joutuneiden lapsiuhrien oikeuksien suojelemiseksi. Sopimus pyrkii edistämään kansallista ja kansainvälistä yhteistoimintaa lasten seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan. Suomi on ratifioinut Lanzaroten sopimuksen jo vuonna 2011. Sopimus edellyttää lapsiin kohdistuvan seksuaalisen riiston ja hyväksikäytön kaikkien muotojen kriminalisoimista, ennaltaehkäiseviin toimiin sitoutumista, lapsiuhrien auttamista ja suojelemista sekä rikoksista epäiltyjen syyttämistä. Sopimusvaltion on ryhdyttävä tarvittaviin lainsäädäntö- ja muihin toimenpiteisiin suojellakseen lapsia ja ehkäistäkseen lasten seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä. Suomessa sopimuksen toimeenpano on parhaillaan valmisteilla, jotta maassa voidaan vahvistaa lasten oikeuksien toteutumista ja edistää lasten ja nuorten turvallisuutta, yhdenvertaisuutta ja osallisuutta.

Perheväkivaltatilanteisiin liittyy usein esimerkiksi vahingonteko tai eläinsuojelurikos. Vahingonteossa hävitetään, turmellaan tai kätketään omaisuutta. Lemmikkieläimen pahoinpitely, kärsimyksen, kivun tai tuskan aiheuttaminen eläimelle sekä lemmikkieläimen jättäminen vaille tarpeellista hoitoa tai ravintoa on eläinsuojelurikos.

Rikoksen uhrilla on oikeus saada maksuton oikeusavustaja sekä esitutkintaan että oikeudenkäyntiin uhrin tuloista riippumatta, kun kyseessä on syyttäjän ajama rikosasia (ei kuitenkaan lievä pahoinpitely):

• Seksuaalirikos
• Läheisen ihmisen tekemä väkivalta
• Muu henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuva rikos.

Avustajan palkkion maksaa näissä tapauksissa valtio. Avustaja voi olla oikeusaputoimiston julkinen oikeusavustaja, yksityinen asianajaja tai muu asianajaja, joka saa toimia oikeudessa asiamiehenä.

Lisätietoja löydät Oikeusministeriön Oikeusapu -sivuilta.